Avaa päävalikko

Helsingin Pallonlyöjät on Suomen ensimmäinen, vuonna 1919 perustettu pallonlyönnin erikoisseura. Seura aloitti toimintansa jo pitkäpallon aikana ja voitti kolme ensimmäistä pesäpallon Suomen mestaruutta vuosina 19221924. Se saavutti mestaruuden myös vuosina 19261927, 1934 ja 1938. B-sarjan mestaruuden seura voitti vuonna 1932, jolloin se sai myös kunnian edustaa Suomea maaottelussa Viroa vastaan. Naisten Suomen mestaruuden seura voitti niin ikään vuonna 1932.

Helsingin Pallonlyöjät
Helsingin Pallonlyojat logo.svg
Koko nimi Helsingin Pallonlyöjät
Perustettu 1919
Lakkautettu 1973
Kaupunki Helsinki
Miesten SM-mitalit
Kultaa 7 (1922, 1923, 1924, 1926, 1927, 1934, 1938)
Hopeaa 2 (1940, 1942)
Pronssia 7 (1925, 1929, 1930, 1933, 1935, 1936, 1937)
Naisten SM-mitalit
Kultaa 1 (1932)
Pronssia 2 (1931, 1933)
HPL:n ensimmäinen tunnus 1920-luvun alusta.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Seuran syntyminen aloittaa pallonlyönnin SuomessaMuokkaa

Helsingin Pallonlyöjät perustettiin 10. lokakuuta 1919 Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen luentosalissa. Seura oli merkittävä vaikuttaja pallonlyönnin kehityksessä 1920-luvulla, ja seuran pelaajat kehittivätkin yhdessä Lauri Pihkalan kanssa ensin pitkäpallon ja myöhemmin pesäpallon sääntöjä sekä taktiikkaa Helsingissä Kaisaniemen kentällä.[1]

Helsingin Pallonlyöjien puheenjohtajana toiminut Armas Palmros oli nuorempana pelannut baseballia Yhdysvalloissa opiskellessaan, minkä myötä hän toimi aktiivisena pallonlyönnin kehittäjänä myös Suomessa. Pesäpallotoiminta siirtyi Palmrosin aloitteesta Suomen Palloliitosta SVUL:n alaisuuteen, jonne perustettiin vuonna 1925 oma pesäpallojaosto. Tämä toimi alkuna Suomen Pesäpalloliiton perustamiselle vuonna 1931.[1]

Vuonna 1926 HPL käynnisti yhdessä Helsingin Pallo-Toverien kanssa Helsingin mailakilpailut. Turnaus on sittemmin jatkunut aina 2000-luvulle asti, ollen tiettävästi Suomen vanhin yhä jatkuva palloiluturnaus. Turnauksen järjestelyistä vastasi seurojen yhdessä muodostama Mailatoimikunta, joka toimi Helsingin pesäpallotoiminnan kehittäjänä.[1]

Poikein ja naisten pesäpallotoimint HPL:n piirissä alkoi niin ikää 1920-luvulla. Naiset voittivat Suomen mestaruuden vuonna 1932 ja poikien mestaruus tuli seuralle jo vuonna 1927. Seuran menestyksen taustalla vaikutti osaltaan myös se, että seura oli ensimmäisten joukossa aloittamassa lajiharjoittelua myös talvikaudella. Talven harjoituspaikkana toimi Kaartin maneesi, minkä lisäksi seuran jäsenille järjestettiin omaa kerhotoimintaa, mikä piti yhteisöllisyyttä yllä myös kilpailukauden ulkopuolella.[1]

Pesäpallomatkat ViroonMuokkaa

Helsingin pesäpalloseurat HPL ja Pallo-Toverit järjestivät yhteistyössä 1930-luvulla matkoja Viroon, jolloin he kävivät opettamassa pesäpalloa. Vastavuoroisesti virolaiset järjestivät pelimatkoja Suomen puolelle. 9. lokakuuta 1932 pelattiin Suomen ja Eestin välillä ensimmäinen pesäpallon maaottelu Tallinnassa Kalevin kentällä. Suomen maajoukkueena toimi ottelussa HPL:n miesten joukkue, joka voitti ottelun juoksuin 14-3.[1]

Lajin alkuvuosikymmenet HPL:n kulta-aikaaMuokkaa

Helsingin Pallonlyöjät pelasi vuosina 1922-1944 pesäpallon miesten mestaruudesta 21 kertaa. Sotakesinä 1941 ja 1944 mestaruutta ei voitu ratkaista. Näiden vuosien aikana HPL oli 17 kertaa neljän parhaan joukkueen joukossa. Miesten mestaruuden seura voitti seitsemän kertaa vuosina 1922, 1923, 1924, 1926, 1928, 1934 ja 1938.[1]

Seuran maineikkaimpia pelaajia oli polttajien parhaimmistoon lukeutuva Eero Haukiala, joka valittiin Itä-Länsi-otteluun peräti 12 kertaa eli käytännössä joka vuosi hänen pelaajaurallansa. HPL:n lukkarina pelasi 1920-luvulla neljä Suomen mestaruutta voittanut Urho Veneskoski. Veneskoski toimi kuvanveistäjä Emil Halosen mallina pallonlyönnin SM-kilpailuiden kiertopalkinnoksi hankittuu patsaaseen. Kiertopalkinnon lahjoitti Lassila & Tikanoja ja tämä ”poika” kiertää edelleen mestaruuden merkkinä.[1]

Muita seuraa edustaneita maineikkaita pelaajia ovat olleet mm. toimittajana tunnettu Niilo Tarvajärvi sekä pesäpallon järjestötehtävissäkin ansioitunut Vilho Osola. 1930-luvun menestysvuosina lukkarina toimi Erik Haru, joka pelaajauransa jälkeen on toiminut mm. Pesäpalloliiton varapuheenjohtajana 1950-1959. Seuran joukkueissa ja johtokunnassa vaikutti myös Aaro Kivilinna, joka toimi aktiivisesti myös Pesäpalloliiton johtokunnassa, sekä toimi liiton julkaisemien Laaka- ja Kiri-lehtien päätoimittajana. Kivilinna toimi myös keskeisessä roolissa jääkiekon tuomisessa Suomeen.[1]

Seura pelasi miesten pääsarjassa aina 1940-luvun lopulle saakka. Lopullisesti toiminta päättyi 1970-luvun puolivälissä.[1]

JunioritoimintaMuokkaa

Pesäpallon junioreiden SM-mitalit
Joukkue Mitalit Vuodet Yhteensä
A-pojat
  Kultaa 1927 1
  Hopeaa 1926, 1928, 1929, 1930, 1933 5
  Pronssia 1931, 1942 2
Yhteensä: 8

Palkinnot ja huomionosoituksetMuokkaa

SaavutuksetMuokkaa

Helsingin Pallonlyöjät pelasi vuosina 1922-1944 pesäpallon miesten mestaruudesta 21 kertaa. Sotakesinä 1941 ja 1944 mestaruutta ei voitu ratkaista. Näiden vuosien aikana HPL oli 17 kertaa neljän parhaan joukkueen joukossa. Miesten mestaruuden seura voitti seitsemän kertaa vuosina 1922, 1923, 1924, 1926, 1928, 1934 ja 1938.[1]

Miesten Itä-Länsi-valinnatMuokkaa

Miesten Liitto-Lehdistö-valinnatMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Helsingin Pallonlyöjät 1919-1973 s. 3
  2. Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 5.1.2018.
  3. Liitto-Lehdistö-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 14.1.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa


Tämä urheiluseuraan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.