Helsingin Pallonlyöjät
Helsingin Pallonlyöjät on Suomen ensimmäinen, vuonna 1919 perustettu pallonlyönnin erikoisseura. Seura aloitti toimintansa jo pitkäpallon aikana ja voitti kolme ensimmäistä pesäpallon Suomen mestaruutta vuosina 1922–1924. Se saavutti mestaruuden myös vuosina 1926–1927, 1934 ja 1938. B-sarjan mestaruuden seura voitti vuonna 1932, jolloin se sai myös kunnian edustaa Suomea maaottelussa Viroa vastaan. Naisten Suomen mestaruuden seura voitti niin ikään vuonna 1932.
Helsingin Pallonlyöjät | |
---|---|
Koko nimi | Helsingin Pallonlyöjät |
Perustettu | 1919 |
Lakkautettu | 1973 |
Kaupunki | Helsinki |
Miesten SM-mitalit | |
Kultaa | 7 (1922, 1923, 1924, 1926, 1927, 1934, 1938) |
Hopeaa | 2 (1940, 1942) |
Pronssia | 7 (1925, 1929, 1930, 1933, 1935, 1936, 1937) |
Naisten SM-mitalit | |
Kultaa | 1 (1932) |
Pronssia | 2 (1931, 1933) |
Helsingin Pallonlyöjät pelasi miesten mestaruussarjassa yhteensä 25 kauden ajan vuosina 1922–1948.[1]
Historia
muokkaaSeuran syntyminen aloittaa pallonlyönnin Suomessa
muokkaaHelsingin Pallonlyöjät perustettiin 10. lokakuuta 1919 Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen luentosalissa. Seura oli merkittävä vaikuttaja pallonlyönnin kehityksessä 1920-luvulla, ja seuran pelaajat kehittivätkin yhdessä Lauri Pihkalan kanssa ensin pitkäpallon ja myöhemmin pesäpallon sääntöjä sekä taktiikkaa Helsingissä Kaisaniemen kentällä.[2]
Helsingin Pallonlyöjien puheenjohtajana toiminut Armas Palmros oli nuorempana pelannut baseballia Yhdysvalloissa opiskellessaan, minkä myötä hän toimi aktiivisena pallonlyönnin kehittäjänä myös Suomessa. Pesäpallotoiminta siirtyi Palmrosin aloitteesta Suomen Palloliitosta SVUL:n alaisuuteen, jonne perustettiin vuonna 1925 oma pesäpallojaosto. Tämä toimi alkuna Suomen Pesäpalloliiton perustamiselle vuonna 1931.[2]
Vuonna 1926 HPL käynnisti yhdessä Helsingin Pallo-Toverien kanssa Helsingin mailakilpailut. Turnaus on sittemmin jatkunut aina 2000-luvulle asti, ollen tiettävästi Suomen vanhin yhä jatkuva palloiluturnaus. Turnauksen järjestelyistä vastasi seurojen yhdessä muodostama Mailatoimikunta, joka toimi Helsingin pesäpallotoiminnan kehittäjänä.[2]
Poikein ja naisten pesäpallotoimint HPL:n piirissä alkoi niin ikää 1920-luvulla. Naiset voittivat Suomen mestaruuden vuonna 1932 ja poikien mestaruus tuli seuralle jo vuonna 1927. Seuran menestyksen taustalla vaikutti osaltaan myös se, että seura oli ensimmäisten joukossa aloittamassa lajiharjoittelua myös talvikaudella. Talven harjoituspaikkana toimi Kaartin maneesi, minkä lisäksi seuran jäsenille järjestettiin omaa kerhotoimintaa, mikä piti yhteisöllisyyttä yllä myös kilpailukauden ulkopuolella.[2]
Pesäpallomatkat Viroon
muokkaaHelsingin pesäpalloseurat HPL ja Pallo-Toverit järjestivät yhteistyössä 1930-luvulla matkoja Viroon, jolloin he kävivät opettamassa pesäpalloa. Vastavuoroisesti virolaiset järjestivät pelimatkoja Suomen puolelle. 9. lokakuuta 1932 pelattiin Suomen ja Eestin välillä ensimmäinen pesäpallon maaottelu Tallinnassa Kalevin kentällä. Suomen maajoukkueena toimi ottelussa HPL:n miesten joukkue, joka voitti ottelun juoksuin 14-3.[2]
Lajin alkuvuosikymmenet HPL:n kulta-aikaa
muokkaaHelsingin Pallonlyöjät pelasi vuosina 1922-1944 pesäpallon miesten mestaruudesta 21 kertaa. Sotakesinä 1941 ja 1944 mestaruutta ei voitu ratkaista. Näiden vuosien aikana HPL oli 17 kertaa neljän parhaan joukkueen joukossa. Miesten mestaruuden seura voitti seitsemän kertaa vuosina 1922, 1923, 1924, 1926, 1928, 1934 ja 1938.[2]
Seuran maineikkaimpia pelaajia oli polttajien parhaimmistoon lukeutuva Eero Haukiala, joka valittiin Itä-Länsi-otteluun peräti 12 kertaa eli käytännössä joka vuosi hänen pelaajaurallansa. HPL:n lukkarina pelasi 1920-luvulla neljä Suomen mestaruutta voittanut Urho Veneskoski. Veneskoski toimi kuvanveistäjä Emil Halosen mallina pallonlyönnin SM-kilpailuiden kiertopalkinnoksi hankittuu patsaaseen. Kiertopalkinnon lahjoitti Lassila & Tikanoja ja tämä ”poika” kiertää edelleen mestaruuden merkkinä.[2]
Muita seuraa edustaneita maineikkaita pelaajia ovat olleet mm. toimittajana tunnettu Niilo Tarvajärvi sekä pesäpallon järjestötehtävissäkin ansioitunut Vilho Osola. 1930-luvun menestysvuosina lukkarina toimi Erik Haru, joka pelaajauransa jälkeen on toiminut mm. Pesäpalloliiton varapuheenjohtajana 1950-1959. Seuran joukkueissa ja johtokunnassa vaikutti myös Aaro Kivilinna, joka toimi aktiivisesti myös Pesäpalloliiton johtokunnassa, sekä toimi liiton julkaisemien Laaka- ja Kiri-lehtien päätoimittajana. Kivilinna toimi myös keskeisessä roolissa jääkiekon tuomisessa Suomeen.[2]
Seura pelasi miesten pääsarjassa aina 1940-luvun lopulle saakka. Seura luovutti kauden 1950 aikana Suomisarja-paikkansa keskeyttäen sarjan.[2] Seura teki uuden tulemisensa 1950- ja 1960-luvun vaihteessa, jolloin seura pelasi kaksi kautta eli kaudet 1961 ja 1962 Suomisarjan etelälohkoa. Keskeinen tämän ajana HPL-toimija oli Erik Harun poika Heikki Haru, joka toimi seura puheenjohtajana vuosina 1960-1972. Lopullisesti toiminta päättyi 1970-luvun puolivälissä.[3]
Junioritoiminta
muokkaaPesäpallon junioreiden SM-mitalit | ||||
---|---|---|---|---|
Joukkue | Mitalit | Vuodet | Yhteensä | |
A-pojat | ||||
Kultaa | 1927 | 1 | ||
Hopeaa | 1926, 1928, 1929, 1930, 1933 | 5 | ||
Pronssia | 1931, 1942 | 2 | ||
Yhteensä: | 8 |
Palkinnot ja huomionosoitukset
muokkaaSaavutukset
muokkaaHelsingin Pallonlyöjät pelasi vuosina 1922-1944 pesäpallon miesten mestaruudesta 21 kertaa. Sotakesinä 1941 ja 1944 mestaruutta ei voitu ratkaista. Näiden vuosien aikana HPL oli 17 kertaa neljän parhaan joukkueen joukossa. Miesten mestaruuden seura voitti seitsemän kertaa vuosina 1922, 1923, 1924, 1926, 1928, 1934 ja 1938.[2]
- Tauno Aho (1932)
- Leo Hannula (1932, 1933)
- Eero Henriksson (1932, 1933, 1934, 1935)
- Olavi Helo (1933, 1934)
- Kauko Nissinen (1933, 1934, 1936, 1937)
- Unto Turpeinen (1934, 1935)
- Osmo Kivi (1935)
- Vilho Eskelinen (1936)
- Eero Haukiala (1936, 1937, 1938, 1940, 1947, 1948, 1949)
- Onni Vainio (1938, 1939, 1940, 1947)
- Kalevi Ihalainen (1940)
- Ensio Vuorinen (1940)
- Ismail Neuman (1943)
- Kaarle Pentti (1943)[4]
- Kaarle Pentti (1945)
- Eero Haukiala (1946, 1948)
- Vilho Hänninen (1946)[5]
Lähteet
muokkaa- Suomen pesäpalloliitto: Helsingin Pallonlyöjät 1919-1973 - Suomen Pesäpalloliiton historiatyöryhmän julkaisu no.5. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.8.2019). suomi
- Pesäpalloliitto - Historia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Helsingin Mailakilpailut täyttää 80 vuotta[vanhentunut linkki] Suomen Liikunta ja Urheilu ry
- http://www.mrasilainen.com/sarjat/1932/1933_ka.htm
- http://mrasilainen.com/Koosteet/sHPL_osa_1.pdf
- http://mrasilainen.com/Koosteet/sHPL_osa_2.pdf
Viitteet
muokkaa- ↑ Menestystaulukko Mrasilainen. Viitattu 18.8.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j Helsingin Pallonlyöjät 1919-1973 s. 3
- ↑ Kuolleita - Toimitusjohtaja Heikki Haru. Helsingin Sanomat, 18.10.1969, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 5.1.2018.[vanhentunut linkki]
- ↑ Liitto-Lehdistö-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 14.1.2018.