Erik Haru

suomalainen pesäpalloilija

Erik Olavi Haru (ent. Hammaren; 18. helmikuuta 1908 Äänekoski – 1. kesäkuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen everstiluutnantti ja pesäpalloilija.

Haru toimi Pesäpalloliiton varapuheenjohtajana 1950–1959. Aktiiviaikoinaan hän pelasi lukkarina Helsingin Pallonlyöjissä, jotka saavuttivat Suomen Mestaruuden 1934. Harulle myönnettiin Pesäpalloliiton kultainen ansiomerkki numero 12 vuonna 1952.

Sotilasurallaan Haru toimi toimisto- ja koulutusupseerina. Hän oli Helsingin sotilaspiirin esikunnan asevelvollisuustoimiston päällikkö 1953–1963.

Saavutukset muokkaa

Pelaajana muokkaa

1 SM-kulta: 1934^[1]
3 SM-pronssia: 1933, 1935, 1936^[1]

Pesäpallotuomarina muokkaa

Miesten Itä-Länsi-tuomari (2): 1936, 1939^[2]

Ansiomerkit muokkaa

Pesäpalloliiton kultainen ansiomerkki no. 12 (1956)

Lähteet muokkaa

Rantala, Risto; Siukonen, Markku; & Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 3, s. 1124. Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 14.6.1968, HS Aikakone.

Viitteet muokkaa

↑ ^a ^b Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
↑ Itä-Länsi-tuomari 1932-2017 Jouni Ojala. Viitattu 31.3.2018.

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erik_Haru&oldid=20774283”