Kalevi Ihalainen

suomalainen urheilija

Kalevi Viljo Ihalainen (23. joulukuuta 1913 Kotka11. heinäkuuta 1995 Helsinki[1]) oli suomalainen monipuolinen palloilija.

Kalevi ”Kallari” Ihalainen ylsi Suomen edustusjoukkueeseen jääkiekossa, koripallossa ja keilailussa ja oli aikanaan yksi parhaista pesäpalloilijoista.

Pesäpallo muokkaa

Pelaajana muokkaa

  • 3 SM-hopeaa: 1940, 1942, 1951[2]
  • 4 SM-pronssia: 1931, 1932, 1934, 1938[2]
  • 13 Itä-Länsi-ottelua: 1932-1938, 1940, 1945, 1946, 1948, 1949, 1951[3]
  • Pallo-Tovereiden joukkueessa yhtäjaksoisesti 28 vuotta, aluksi 3-varana ja myöhemmin lukkarina. Vuosina 1940–1941 Pallo-Toverit ei saanut sarjajoukkuetta jalkeille, joten tuolloin Ihalainen pelasi Helsingin Pallonlyöjissä).
  • Useita piirin- ja sk-järjestön mestaruuksia (ei kuitenkaan yhtään SM:ta)

Ansiomerkit muokkaa

Jääkiekko muokkaa

Koripallo muokkaa

Keilailu muokkaa

  • 1962 ensimmäisenä Suomessa koneistetussa hallissa täydet 300.
  • 1966 (Keilakerho Jyrä) ja 1969 (Keila-Sepot) SM nelimiehisjoukkueissa
  • 1971 SM henkilökohtaisessa kilpailussa.
  • 1971 valittiin Suomen parhaaksi keilaajaksi.

Kallari pelasi myös käsipallon SM-sarjassa (EKV)

Muuta muokkaa

  • PPL:n ja PT:n kultainen sekä SVUL:n hopeinen ansiomerkki

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kalevi "Kallari" Ihalainen. Monipuolinen pallotaituri. Helsingin Sanomat, 23.7.1995.
  2. a b Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
  3. Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 22.4.2018.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Antti O. Arponen: Ihalainen, Kalevi (1913–1995) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.