Mauno "Manne" Heinonen (18. helmikuuta 1911 Lahti, Suomen suuriruhtinaskunta[1]2. maaliskuuta 1940 Turkinsaari, Viipurin maalaiskunta[2]) oli suomalainen pesäpalloilija ja koripalloilija.

Mauno Heinonen
Henkilötiedot
Koko nimi Mauno Heinonen[1]
Syntynyt18. helmikuuta 1911
Lahti, Suomen suuriruhtinaskunta[1]
Kuollut2. maaliskuuta 1940 (29 vuotta)
Viipurin maalaiskunta
Kansalaisuus  Suomi
Koripalloilija
Lempinimi Manne
Maajoukkueet
1939 Suomi
Ottelut (pisteet) 7 (10)

Heinonen pelasi kaksi pesäpallon Itä–Länsi-ottelua. Lahden Mailaveikkojen suomenmestaruusjoukkueessa Heinonen pelasi vuosina 1930–32.

Koripallossa Heinonen kuului historialliseen joukkueeseen, joka Suomesta ensimmäisen kerran osallistui EM-kilpailuihin Liettuan Kaunasissa 1939. Heinonen pelasi kaikissa Suomen seitsemässä ottelussa.

Koulutus ja yksityiselämä

muokkaa

Heinonen syntyi maalarimestari Hugo Heinosen (1884–1931) ja vaimonsa Sievän o.s. Heikkilä (1883–1963) toiseksi lapseksi; isoveli oli taidemaalari Aarre Heinonen (1906–2003) ja pikkuveli palohälytysmestari, sittemmin kamreeri Tauno Heinonen (1920–2002).[3] Mauno Heinonen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1932 ja valmistui voimistelunopettajaksi neljä vuotta myöhemmin. Vuonna 1937 hän kirjoittautui Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Heinonen toimi opettajana Lahdessa ja Helsingissä ennen siirtymistään vuonna 1938 Helsingin kaupungin kiinteistötoimiston palvelukseen halli- ja torikaupan valvojaksi.[4] Heinonen oli naimisissa Anitra Karton kanssa vuodesta 1938 aina kuolemaansa, vuoteen 1940 asti. Urheilun ohella Heinonen soitti viulua Helsingin yliopiston Hämäläis-osakunnan orkesterissa.[5]

Kaatuminen talvisodassa

muokkaa

Reservin luutnantti Heinonen palveli Jalkaväkirykmentti 11:ssä eli niin kutsutussa Ässä-rykmentissä. Heinonen kaatui takaraivoon osuneesta kranaatista puolustustaisteluissa maaliskuun toisen päivän aamuna. Myöhemmin samana päivänä kaatui tunnettu suomalainen miekkailija Hille Kaisla, joka oli Heinosen tavoin Ässä-rykmentin sotilas. Kaisla ja Heinonen johtivat kaatuessaan vierekkäisiä joukkueita. Heinonen on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[6]

Saavutukset

muokkaa

Pesäpallo

muokkaa

Pelaajana

muokkaa

Pesäpallotuomarina

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b c https://sut.azurewebsites.net/kesa2012/koris.html
  2. http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=509510&raportti=1[vanhentunut linkki]
  3. Kari Kukkanen ja Elo Tuisku-Heikkilä: Tuisku-Camenæus: sukukirja 4. [Helsinki]: Tuisku-Camenæus[-]sukuseura, 1993. ISBN 952-90-4775-4. Sivut 92–93
  4. Helsingin kaupungin kunnalliskalenteri. 15 (1939). [Helsinki]: Helsingin kaupungin tilastotoimiston julkaisema, 1939. Sivu 29
  5. Antti O. Arponen, Markku Kasila ja Vesa-Matti Peltola: He antoivat kaikkensa: viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat. Helsingissä: Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5 (sidottu). Sivu 122
  6. Antti O. Arponen, Markku Kasila ja Vesa-Matti Peltola: He antoivat kaikkensa: viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat. Helsingissä: Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5 (sidottu). Sivu 123
  7. a b c Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
  8. Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 22.4.2018.
  9. Itä-Länsi-tuomari 1932-2017 Jouni Ojala. Viitattu 31.3.2018.