Heimo Lappalainen
Heimo Lappalainen (10. tammikuuta 1944 Tampere – 15. toukokuuta 1994 Särkisalo) oli suomalainen kulttuuriantropologi, dokumenttielokuvien tekijä sekä šamanismin ja uussamanismin tutkija ja opettaja.[1]
Henkilöhistoria muokkaa
Inkerinsuomalaisten vanhempien poikana syntynyt Lappalainen oli kansainvälisesti tunnettu kulttuuriantropologi varsinkin itäiseen Siperiaan tekemistään tutkimus- ja kuvausmatkoista. Tuvan kylään tekemillään matkoilla hän perehtyi erityisesti evenkeihin. Lappalaista voi pitää myös uussamanismin tuojana Suomeen. Ruotsissa kasvanut ja opiskellut ja sieltä 1980 Suomeen muuttanut Lappalainen toimi muun muassa Uppsalan yliopiston sosiaaliantropologian instituutin puheenjohtajana 1960-luvulla. Lappalaisen kiinnostus šamanismiin virisi Suomessa, jossa hän opetti šamanismia ja uussamanismia ensin Michael Harnerin ja sitten Jonathan Horwitzin kanssa, aina kuolemaansa saakka.[1]
Lappalainen oli myös suomalaisten ja eurooppalaisten antropologisen dokumenttielokuvien uranuurtaja. Hän oli jo 1970-luvulla perustamassa pohjoismaista antropologisen elokuvan yhdistystä Nordic Anthropological Film Associationia ja toimi sen pääsihteerinä 1983–1994. Hän oli 1987 myös yksi perustajista dokumenttielokuvien tuotantoyhtiö Illumessa, yhdessä Jouko Aaltosen ja Pertti Veijalaisen kanssa.[1][2]
Dokumenttielokuvat muokkaa
- Suomalainen päiväkirja, 1984 (Jouko Aaltosen kanssa)
- Taigan kansalaisia: Trilogia, 1992 (Jouko Aaltosen kanssa)
- Paluu Taigalle, 1994
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Rikkinen, Minna: Lappalainen, Heimo (1944–1994) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ Moring, Kirsikka: Ihmiset. Antropologi Heimo Lappalainen. Siperialaisen elämän tallentaja ja shamanismin tutkija. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 19.5.1994. Viitattu 20.4.2024.