Heikki Meriläinen (21. joulukuuta 1847 Sotkamo12. helmikuuta 1939 Paltamo) oli Kainuussa elänyt kansankirjailija ja kansanperinteen kerääjä.[1]

Heikki Meriläinen
Heikki Meriläinen 1910-luvun alussa.
Heikki Meriläinen 1910-luvun alussa.
Henkilötiedot
Syntynyt21. joulukuuta 1847
Sotkamo
Kuollut12. helmikuuta 1939 (91 vuotta)
Paltamo
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija
Puoliso Anna Huotari (1872–1926)
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sotkamon Naapurivaarassa syntyneen Heikki Meriläisen vanhemmat olivat huonemies Mikko Meriläinen ja Sanna Korhonen. Hän joutui lähtemään ankaran uskonnollisesta körttiläisestä kodistaan 24-vuotiaana erimielisyyksien vuoksi mentyään kihloihin köyhän talontyttären kanssa vastoin vanhempiensa tahtoa. Meriläinen toimi sen jälkeen seppänä, maanmittarin apulaisena ja pienviljelijänä. Hän oli muun muassa runoilija Eino Leinon isän maanmittari Anders Lönnbohmin apulaisena hakkaamassa Suomen ja Venäjän välistä rajalinjaa Nurmeksen ja Inarin välillä.[1]

Meriläisen vaimon kotitila, jota Meriläinen hoiti ja jossa hän oli pitänyt yksityistä kansakoulua tarjoten koululle kuuden vuoden aikana vapaat huoneet ja lämmön, joutui vararikkoon ja oli myytävä. Meriläinen itse sai vankeutta oikeuden moittimisesta. Vuonna 1899 hän muutti pois Sotkamosta ostettuaan Päätalo-nimisen tilan Paltamosta. Myöhemmin hän rakensi ja raivasi Peltoniemen uudistilan Mieslahteen Oulujärven rannalle, jossa asui kuolemaansa saakka.[1]

Meriläinen oli saanut poikana lukea vain hengellisiä kirjoja, myöhemmin häneen tekivät vaikuutksen Kalevala, Kanteletar ja Aleksis Kiven teokset. Kirjailijana Meriläisen löysi Lydia Stenbäck, joka viehättyi Meriläisen kirjeiden mehevään kieleen niin että hän kehoitti tätä kirjoittamaan jotain kaunokirjallista tekstiä. Kesällä 1886 syntyi sitten Meriläisen ensimmäinen lyhyt kertomus Eräs tavallisimpia sunnuntaita nuoruudessani ja vuonna 1888 ilmestyi sitten omaelämäkerrallinen romaani Korpelan Tapani. Meriläinen julkaisi vielä 1920-luvulla kaksi korvenraivaajaromaania Mooses ja hänen hevosensa ja Kuusten juurella sekä kertomuksen Orvon onni. Vuonna 1927 hän julkaisi teoksen Heikki Meriläisen elämä hänen itsensä kertomana.[1]

Opittuaan 25-vuotiaana kirjoittamaan vaimonsa opastuksella Meriläinen alkoi koota ja kirjoittaa muistiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin kansanperinnettä. Hän teki tätä varten matkoja seuran stipendiaattina Venäjän Karjalaan, Lappiin ja Pohjanmaalle, alkaen vuodesta 1890. Meriläinen keräsi muistiin muun muassa vanhoja taikoja. Kansanrunousarkistossa on 4 439 Meriläisen keräämää tekstiä, valtaosa taikoja ja loitsuja; näiden osalta hänen keräelmänsä ovat Suomen suurimpia.[1]

Meriläisen puoliso vuodesta 1872 oli Anna Huotari (1848–1926).

Teokset muokkaa

Meriläinen oli myös kirjailija. Hän aloitti laatimalla 1886 kirjoitelman Eräs tavallisimpia sunnuntaita nuoruudessani Excelsior-kalenteriin ja jatkoi sitten kirjailijanuraansa yli 40 vuotta. Meriläisen teoksia, joista osa on elämäkerrallisia, ovat:

  • Korpelan Tapani: kuvaus kansan elämästä. WSOY 1888.
  • Pietolan tytöt, neliosainen romaani. WSOY 1892.
  • Kahleeton vanki, elämäkerrallinen kuvaus. WSOY 1899.
  • Huutolaistyttö: kuvaus kovilta ajoilta. WSOY 1899
  • Kuppari-Maija, henkilökuva kupparista. JK Höglund 1901.
  • Vitsa-Matti, tosiperäinen kertomus. Yrjö Weilin 1904
  • Sattumuksia Jänislahdella, tendenssiromaani. Arvi A. Karisto 1908. .
  • Korpelan seppä, elämäkerrallinen romaani. WSOY 1909.
  • Mooses ja hänen hevosensa, romaani. WSOY 1920.
  • Kuusten juurella, elämäkerrallinen romaani. WSOY 1922.
  • Orvon onni, kehitysromaani. WSOY 1925
  • Heikki Meriläisen elämä hänen itsensä kertomana. WSOY 1927
  • Mitä kylvää sitä niittää: kertomus. WSOY 1929

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Heikki Meriläinen kuollut, Helsingin Sanomat, 14.02.1939, nro 43, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla muokkaa

 
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: