Hedvig Ulrika De la Gardie
Hedvig Ulrika De la Gardie (avioliitossa Armfelt; 29. marraskuuta 1761 Tukholma – 7. helmikuuta 1832 Tukholma)[1][2][3] oli ruotsalainen kreivitär ja hovinainen. Hänen puolisonsa oli suomalaissyntyinen hovimies Gustaf Mauritz Armfelt.
De la Gardien vanhemmat olivat ylikamariherra, kreivi Carl Julius De la Gardie ja kreivitär Magdalena Christina Stenbock.[1][2][3] Hän kuului isänsä puolelta De la Gardien ja äitinsä puolelta Stenbockin kreivisukuun. De la Gardien kasvatti nelivuotiaasta alkaen hänen tätinsä, kreivitär Hedvig Sofia von Rosen (o.s. Stenbock), joka oli kruununprinssi Kustaa Aadolfin (tuleva Kustaa IV Aadolf) ja tämän nuorena kuolleen nuoremman veljen ylihovimestarinna (överhovmästarinna). De la Gardiesta tuli jo lapsena Kustaa Aadolfin hovineiti.[1][2]
De la Gardie nai vuonna 1785 vapaaherra Gustaf Mauritz Armfeltin. Avioliiton järjesti kuningas Kustaa III, jonka suosikki Armfelt oli. De la Gardie nimitettiin pian häiden jälkeen kuningatar Sofia Magdalenan hovineidiksi, ja pariskunta asui kuninkaanlinnassa. Armfeltin ajauduttua epäsuosioon he joutuivat asumaan vuodesta 1793 ulkomailla, aluksi Napolissa. Armfeltin saatua turvapaikan Venäjältä De la Gardie asui vuonna 1794 jonkin aikaa äitinsä suvun tiluksilla Liivinmaalla ja sitten miehensä luona Kalugassa. Hän vieraili vuonna 1797 yksinään Ruotsissa keräämässä perheensä omaisuutta ja neuvottelemassa lievennystä miehelleen poissaolevana langetettuun kuolemantuomioon. Armfeltia ei vielä armahdettu, mutta Ruotsin viranomaiset lopettivat hänen jahtaamisensa ulkomailla.[1][2] De la Gardie auttoi miehensä maineen palauttamisessa Ruotsin hovissa vaikuttaneiden serkkujensa Sophie ja Axel von Fersenin avulla.[1]
Kuninkaaksi tullut Kustaa IV Aadolf nimitti De la Gardien marraskuussa 1799 syntyneen poikansa kruununprinssi Kustaan kasvatuksesta vastanneeksi ylihovimestarinnaksi ja armahti samassa yhteydessä Armfeltin. De la Gardie hoiti tätä virkaa vuoteen 1803, minkä jälkeen hän ei saanut enää muita tehtäviä Ruotsin hovissa.[1][2] Armfeltin siirryttyä vuonna 1811 pysyvästi Venäjälle De la Gardie jäi aluksi Ruotsiin, jossa hänen ylhäisyyden arvonsa poistettiin, mutta Venäjän keisari Aleksanteri I antoi hänelle myöhemmin samana vuonna ylhäisyyden arvonimen sekä dame du palais et dame à portrait -arvon Venäjän hovissa.[2]
Armfeltin kuoltua vuonna 1814 De la Gardie asui Suomessa Armfeltin perintöön kuuluneessa Halikon Joensuun kartanossa sekä osan aikaa Turussa. Vuoden 1827 Turun palon jälkeen hän muutti takaisin Tukholmaan, jossa hän kuoli vuonna 1832. Hänet on haudattu miehensä vierelle Halikon kirkkoon.[2]
De la Gardielle ja Armfeltille syntyi yksi tytär ja seitsemän poikaa. Kolme aikuisiksi elänyttä poikaa olivat kenraali ja senaattori Gustaf Magnus Armfelt, ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt sekä kenraali Carl Magnus Wilhelm Armfelt.[3][2] De la Gardie kasvatti myös yhden miehensä aviottomista tyttäristä sekä tämän yhden sukulaistytön.[2] Tieteilijä Eva Ekeblad oli De la Gardien täti.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f My Hellsing: Hedvig Ulrika De la Gardie (englanniksi) Svenskt kvinnobiografiskt lexikon (2018). Viitattu 17.7.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Stig Ramel: Kustaa Mauri Armfelt 1757–1814: Ruotsissa kuolemaantuomittu kuninkaan suosikki – Suomessa kunnioitettu valtion perustaja, s. 48–49, 201–204, 209–211, 241, 316–317, 370–371, 378–392 (suom. Ilkka Pastinen). Alkuteos Gustaf Mauritz Armfelt 1757–1814: Dödsdömd kungagunstling i Sverige – ärad statsgrundare i Finland (1997). Otava, Helsinki 1998.
- ↑ a b c Armfelt, Gustaf Mauritz Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hedvig Ulrika De la Gardie Wikimedia Commonsissa
