Avaa päävalikko

Hans Kristian Åkerblom (25. marraskuuta 1934 Tammisaari19. elokuuta 2019 Helsinki[1]) oli suomalainen lääkäri ja professori.[2]

Åkerblomin vanhemmat olivat professori Bror Åkerblom ja Anni Marjatta Lehtonen. Hän avioitui 1961 sairaanhoitaja Leena Kaarina Honkasen kanssa. Åkerblom tuli ylioppilaaksi Käpylän yhteiskoulusta 1953 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1960.[2] Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1966.[3]

Åkerblom oli myös lastentautien ja pediatrisen endokrinologian erikoislääkäri.[3] Hän aloitti tutkijanuransa 1960-luvulla fruktoositutkimuksella.[4] Åkerblom työskenteli 1973–1979 lastentautien apulaisprofessorina Oulun yliopistossa, 1980–1985 hän toimi apulaisylilääkärinä HYKSin I lastenklinikalla, 1982–1983 lastentautien professorina Uumajan yliopistossa ja 1985–1999 Helsingin yliopiston lastentautien ruotsinkielisenä profesossorina sekä HYKSin lastenklinikan ylilääkärinä.[3] Hän työskenteli myös Helsingin yliopiston lasten- ja nuortenklinikan ylilääkärinä. Åkerblom on tutkinut lapsuusiän diabeteksen ilmaantuvuutta, taudin syitä, syntytapaa ja ehkäisyä.[5] TRIGR-tutkimuskeskuksen päätutkijana ja tutkimusjohtajana vuoteen 2008 saakka hän oli keskeisessä asemassa diabetes-tutkimuksessa.[4]

Åkerblom sai vuonna 1998 Euroopan lastenendokrinologiayhdistyksen Andrea Prader -palkinnon.[5] Vuonna 1999 hänelle myönnettiin Finska Läkaresällskapetin 100 000 markan suuruinen J. W. Runebergin palkinto pitkäaikaisesta lapsuusiän diabeteksen epidemiologiaan, syntyyn, ennustamiseen ja ehkäisyyn liittyvästä tutkimustyöstä.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 1.9.2019, s. C 17.
  2. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 851–852. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. a b c Åkerblom, Hans hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  4. a b Åkerbom, Hans: Puolen vuosisadan näkökulma tyypin 1 diabeteksen tutkimukseen Suomessa. Diabetes ja lääkäri 1/2012, s. 5, 7.
  5. a b Yliopisto-lehti 17/1998.[vanhentunut linkki]
  6. Yliopisto-lehti 5/1999.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muuallaMuokkaa