Hankalaa olla jumala (vuoden 2013 elokuva)
Hankalaa olla jumala (myös ”Vaikeaa olla jumala”, ven. Трудно быть богом, Trudno byt bogom) on vuonna 2013 Rooman elokuvafestivaalilla ensi-iltansa saanut venäläinen elokuva, jonka on ohjannut Aleksei German. Elokuva on hänen visionsa Arkadi ja Boris Strugatskin samannimisestä kirjasta, joka ilmestyi vuonna 1964. Elokuvaa tehtiin vuodet 2000–2013 ja sen ensi-ilta oli 9 kuukautta ohjaajan kuoleman jälkeen marraskuussa 2013. Alun perin elokuva oli tarkoitus kuvata vuonna 1968, mutta silloisten Tšekkoslovakian tapahtumien vuoksi elokuvan käsikirjoitus hylättiin.[2]
| Hankalaa olla jumala | |
|---|---|
| Трудно быть богом | |
 |
|
| Ohjaaja | Aleksei German |
| Käsikirjoittaja |
Aleksei German Svetlana Karmalita (käännä suomeksi) Boris Strugatski Arkadi Strugatski |
| Perustuu | Arkadi ja Boris Strugatskin romaaniin Hankalaa olla jumala |
| Tuottaja | Leonid Issaakowitsch Jarmolnik |
| Säveltäjä | Viktor Lebedev |
| Kuvaaja | |
| Leikkaaja | Marija Amosova |
| Lavastaja | |
| Pääosat | Leonid Jarmolnik |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Venäjä |
| Tuotantoyhtiö | Lenfilm |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 177 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | venäjä |
| Budjetti | 7 000 000 dollaria [1] |
| Tuotto | 1 300 000 dollaria (Venäjällä) [1] |
| Katsojat | 183 000 (Venäjällä) [1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| AllMovie | |
Juoni muokkaa
Päähenkilö Don Rumata (Maassa nimeltään Anton) on tutkimassa vierasta Arkanar-nimistä planeettaa, jossa ihmiset tai ihmisen näköiset henkilöt elävät keskiaikaisessa maailmassa. Sen maailmaa hallitsee Don Reba, joka vainoaa ainakin älymystöä ja kirjanoppineita. Asukkaat elävät keskellä lokaa ja ihmisten tappaminen ja kiduttaminen on arkipäivää. Don Rumata on asunut jo 20 vuotta planeetalla, mutta ei ole tottunut siihen. Hän on muita asukkaita taitavampi niin miekan käytössä kuin tietoasioissa, siksi paikalliset pitävät häntä puolijumalana ja kunnioittavat häntä.
Don Rumatan tarkoitus on keksiä keino, jonka avulla hän muiden Maan lähettiläiden kanssa pystyisi auttamaan Arkanarin asukkaita, mutta tehtävä on mahdoton: asukkaiden on ensin itse ymmärrettävä, ettei tällaista ihmisten teurastamista saa jatkaa, vaan asukkaiden tulee oppia humaaniuteen. Sivustakatsojarooli on lopulta vaikea, ja Don Rumata sortuu itsekin sekaantumaan paikan tapahtumiin. Elokuvassa myös musiikilla on oma tehtävänsä. Don Rumata soittaa pitkin elokuvaa torvea ja elokuvan lopussa silloin, kun toivoa ei enää tunnu olevan, myös paikallinen poika soittaa omatekoista torvea. Olisiko siinä toivoa siitä, että taide voittaa kaiken ja tuo rauhan tällaiseenkin jumalan hylkäämään kolkkaan. Tosin juonesta saa paremmin kiinni, jos on etukäteen tutustunut Strugatskin veljesten alkuperäisteokseen. German tosin tulkitsee teeman hyvin omintakeisesti.
Toisin kuin kirjassa, Germanin elokuvassa ei ole pakotietä tältä planeetalta, mikä lisää toivottomuutta entisestään. Elokuva herättää kysymyksen: voiko ihmistä muuttaa, jos ei hän itse sitä tahdo. Mitä auttaa se, että autetaan sorrettuja heikkoja, kun heidän joukostaan löytyvät taas vahvemmat, jotka sortavat heikompia? Tilanne aina vain jatkuu. Muutoksen on tultava sisältäpäin ja siihen täytyy ”kypsyä”. Rumatan tarkoitus oli opettaa kansalle, että työstä ja tiedosta tulisi elämän sisältö. Rumata ei lähtenyt arvostelemaan julmuuksia tekeviä, hän sanoi: ”he eivät tiedä, mitä tekevät!” Myöhemmin hän myös totesi: ”Sydämeni on täynnä sääliä.” [3]
Näyttelijät muokkaa
| Leonid Jarmolnik | … | Don Rumata |
| Juri Tsurilo | … | Paroni Pampa |
| Natalja Moteva | … | Ari |
| Aleksandr Tšutko | … | Don Reba |
| Jevgeni Gertšakov | … | Budah |
| Valentin Golubenko | … | Arata |
| Pjotr Merkurjev | … | Gur |
Kuvaukset ja jälkikäsittely muokkaa
Kuvaukset kestivät kuusi vuotta (2000-2006)[4], ja elokuvan jälkikäsittely seitsemän vuotta lisää. German oli kuulu siitä, että hän saattoi kuvata yhtä kohtausta kokonaisen päivän ja joukkokohtauksen kuvaaminen saattoi seistä useita päiviä kun ohjaaja suunnitteli sen toteutusta. Pääroolin esittäjä Leonid Jarmolnikin mukaan Germania kunnioitettiin ja jopa pelättiin kuvauksissa.[5] Germanin lisäksi kuvauksissa tärkeä rooli oli myös hänen vaimollaan Svetlana Karmalitalla, joka osallistui myös käsikirjoituksen laatimiseen. Karmalitan mukaan elokuva ei ole allegoria Venäjän historiasta. Ohjaajan kuoltua helmikuussa 2013 enää äänen jälkikäsittely oli kesken. Sen saattoi loppuun hänen poikansa, Aleksei German jr.[2]
Dystopian piirteitä muokkaa
Elokuvaa voidaan pitää dystooppisena. Sen tapahtumat sijoittuvat kuvitellulle planeetalle, joka elää keskiaikaa. Maan ajanlaskussa tapahtumat ovat kuitenkin todennäköisesti tulevaisuudessa. Elokuvan groteskisti kuvattu kurjuus ja epäinhimillisyys varoittavat katsojaa olemasta julma ja palvomasta ajattelematta tyrannia. Elokuva havainnollistaa liiankin raa’asti, mihin ihmisten raakuus voi pahimmillaan johtaa. Lisäksi siinä näytetään, miten voi käydä, jos tieteen edustajia ja oppineita, kuten historioitsijoita ja lääkäreitä, vainotaan: kehitys pysähtyy eikä toivoa paremmasta ole. Toisaalta ihmiskunnan historiasta löytyy useita esimerkkejä, joiden raakuus voi vetää vertoja elokuvan tapahtumille.
Pelolla hallitseminen ei ole uusi asia, mutta sen osoittaminen näin raa’asti kuin Aleksei German tekee, on ehkä harvinaista. Toisaalta myös Strugatskien kirjassa viitataan raakuuteen. Elokuvan luokittamista dystooppiseksi puoltaa myös se, että kuvattu kansa elää omalla planeetallaan, josta ei pääse pakoon. Nekin, jotka yrittävät paeta vainoja, jäävät loppujen lopuksi kiinni ja heidän käy huonosti. Päähenkilö on sivustakatsojan asemassa. Hän tietää, että on olemassa myös parempi maailma ja pohtii, miten asukkaita voisi auttaa. On kuitenkin vaikea leikkiä jumalaa, etenkin jos jumalalta odotetaan apua.
Dystopialla tarkoitetaan pahaa paikkaa ja Arkanar-planeetta jos mikään on suora kuvaus sellaisesta. Ei ole ketään, jonka olisi hyvä olla sillä planeetalla ja joka ei potisi pelkoa. Kaikki ovat tavalla tai toisella kärsineen ja loukatun näköisiä: joiltakin puuttuu kehon osia, osalla on kidutusjälkiä. Strugatskien kirjassa Don Rumata kysyy isä Gurilta, onko don Reba pelotellut tätä ja Gur vastaa: ”Pelotellut? Oletteko koskaan joutunut polttamaan omia lapsianne? Mitä te tiedätte pelosta jalo don...?”[6] Keskiaikaiseen tapaan kiduttamalla ihmiset saadaan tunnustamaan ihan mitä vain ja tappamalla pelotellaan loput.
Dystooppisiin piirteisiin kuuluu myös toisten kavaltaminen ja siitä on useita esimerkkejä elokuvassa. Samoin kaikkien nähden esiintyminen on tavallista. Välillä tuntuu, että minkäänlaista häveliäisyyttä ei tässä maassa tunneta, mitään ei salailla.
Vastaanotto muokkaa
Elokuvan vastaanotto on ollut vaihteleva. Moni kriitikko on ylistänyt sitä, mutta yleisön suosikiksi elokuva ei ole yltänyt. Siinä ei ole mitään viihdyttävää ja se on vaikeatajuinen. Lisäksi pelkän elokuvan katseluun tarvinnee tuntea Strugatskien kirja. Ylen sivujen arvostelussa Heikki Heiskanen perehdyttää lukijaa elokuvan taustatekijöihin ja haastattelee Germanin vaimoa Svetlanaa Karmalitaa. Elokuvan kuvamaailmaa verrataan Hieronymus Boschin kuvataiteeseen.[2]
V.S. Luoma-aho kutsuu Germanin elokuvaa 2010-luvun ensimmäiseksi järkäleeksi ja kehuu sen audiovisuaalista toteutusta.[7]
Germanin vaimo selittää haastattelussa, miksi German piti niin paljon mustavalkoisista elokuvista. ”Vaikka olin vuorokaudet läpeensä Aleksein kanssa en pystynyt ymmärtämään mitä hänen päässään liikkui. Tiedän kuitenkin tasan tarkkaan, miksi hän teki elokuvasta mustavalkoisen. Hänen mielestään mykkäelokuva ei vielä ollut saavuttanut kaikkia mahdollisuuksiaan silloin kun ääni tuli elokuviin ja teki lopun mykkäelokuvista. Samoin värielokuvat lopettivat mustavalkoisen elokuvan kehityksen, joka ei niin ikään päässyt täysiin oikeuksiinsa. Sen lisäksi hän ajatteli, että katsoessaan mustavalkoista elokuvaa katsoja pystyy kuvittelemaan, miltä se mahtaisi näyttää väreissä.”[8] Elokuvan mustavalkoisuus luo etäisyyttä nykyaikaan sekä hieman pehmentää kuvissa näkyvää saastetta ja raakuutta.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Трудно быть Богом (2013) Кинопоиск. Viitattu 9.3.2016. (venäjäksi)
- ↑ a b c Heiskanen, Heikki: Vaikeaa olla elokuvantekijä – Aleksei Germanin omapäinen taide Yle Uutiset. 18.2.2015 / Päivitetty 1.4.2016. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Arkadi ja Boris Strugatski: Hankalaa olla jumala (1964). Suomennos Marja Koskinen (1979). s. 212
- ↑ Michael Brooke. "Out of this world". The International Film Magazine Sight & Sound, September 2015. Pp. 40-44, 78-79.
- ↑ Леонид Ярмольник: «Трудно быть богом» - больше, чем кино» Moviez.su. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 9.3.2016. (venäjäksi)
- ↑ Arkadi ja Boris Strugatski: Hankalaa olla jumala (1964). Suomennos Marja Koskinen (1979). s. 140
- ↑ Luoma-aho, V. S.: 2010-luvun ensimmäinen järkäle? Aleksei Germanin ”Hard to Be a God” Alussa oli sana -blogi. 5.9.2015. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Кармалита, Светлана: «Все вопросы к “Трудно быть богом” сводятся к одному ответу: так задумал Герман» Tvkinoradio. 4.2.2014. Viitattu 9.3.2016. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Trudno byt bogom Internet Movie Databasessa (englanniksi)