Tämä artikkeli kertoo diplomaatista. Viktor Lebedev on myös painija.
Viktor Lebedev vuonna 1954.

Viktor Zaharovitš Lebedev (19001968) oli neuvostoliittolainen diplomaatti. Hän toimi maansa Suomen-lähettiläänä vuosina 1951–1958.

Lebedevin yllättävä nimittäminen Suomeen herätti aluksi suomalaisissa epäilyksiä hänen toimittuaan sitä ennen lähettiläänä Prahassa ja Varsovassa voimakkaan sovjetisoinnin aikana. Pessimistiset odotukset kuitenkin hälvenivät melko pian, kun rauhallisesti ja joviaalisti esiintynyt diplomaatti alkoi tulla toimeen myös Suomen ei-kommunististen yhteiskuntapiirien kanssa.

Pääministerinä tuolloin toiminut Urho Kekkonen rakensi nopeasti toimivan kontaktin Lebedeviin. Neuvostoliiton varaulkoministeri Valerian Zorin jopa läksytti Lebedeviä Moskovassa siitä, että tämä tulkitsi raporteissaan ”porvari-tilanherrojen” puoluetta edustavan Kekkosen politiikkaa liian myönteisesti.

Elokuussa 1954 Neuvostoliitto korotti Helsingin-edustustonsa suurlähetystöksi, jolloin Lebedevin tittelikin muuttui lähettiläästä suurlähettilääksi.

26.1.1956 Lebedev allekirjoitti yhdessä Neuvostoliiton varapääministeri M. G. Pervuhinin, Suomen pääministerin Kekkosen ja ulkoministeri Johannes Virolaisen kanssa Porkkalan alueen luovutuspöytäkirjan.

Kaksi viikkoa ns. yöpakkashallituksen nimittämisen jälkeen Lebedev kutsuttiin Moskovaan ilman tavanomaisia lähtömuodollisuuksia, ja Kekkoselle ilmoitettiin, ettei suurlähettiläs enää palaa eikä hänelle nimitetä seuraajaa. Suurlähetystöä johti siitä lähtien va. asianhoitaja Ivan Filippov kriisin laukeamiseen asti.

Vuosina 1960–1962 Lebedev toimi Neuvostoliiton ulkoministeriön diplomaattikorkeakoulun rehtorina.

Neuvostoliitto Edeltäjä:
Grigori Savonenkov
Neuvostoliiton Suomen-suurlähettiläs
19511958
Seuraaja:
Aleksei Zaharov
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.