Avaa päävalikko

Hacı İvaz Mehmed pašša (1675−1743) oli Osmanien valtakunnan sotilasjohtaja sekä suurvisiiri vuosina 1739–1740. İvaz Mehmed pašša sai sotasankarin maineen Itävallan–Turkin sodan 1737-1739 aikana ja johti osmanit voittoon Grotskan taistelussa 1739.[1]

UraMuokkaa

Mehmedin isä oli sipahi Naşr Allāh, osmanien ritariluokkaan kuulunut maanomistaja. Hän sai koulutuksen virkamieheksi ja hän työskenteli korkea-arvoisten valtion virkamiesten alaisuudessa jo nuoresta iästä lähtien. Hän työskenteli Belgradissa vuonna 1689 ja myöhemmin Jeddassa, josta käsin hän teki pyhiinvaellusmatkan Mekkaan vuonna 1696. Hän siirtyi Istanbuliin 1730, juuri ennen kuin Patrona Halilin johtama 17 janitsaarin kapina suisti sulttaani Ahmed III:n vallasta. Istanbulissa hän työskenteli tullilaitoksen komissaarina sekä myöhemmin valtionkassan tarkastajana. Vuonna 1735 Mahmud I ylensi hänet visiiriksi ja hän toimi lyhyen aikaa myös kaymakamina, eli sulttaanin sotilasneuvonantajana ja yhteysupseerina. Tämän jälkeen hänet siirrettiin Nikopolin ja Vidinin hallintopiirien kuvernööriksi.[1]

Sota Itävaltaa vastaanMuokkaa

Tässä tehtävässään hän oli onnistunut puolustamaan molempia alueita Itävallan hyökkäyksiä vastaan kahden vuoden ajan ja lisäksi valtaamaan takaisin niitä alueita, joita Itävalta oli ehtinyt vallata sodan alussa. Noustuaan suurvisiiriksi hän pyrki avaamaan rauhanneuvottelun Itävallan kanssa, mutta myös luomaan mahdollisuuden sotilaalliselle voitolle. Hän alkoi keskittämään joukkoja Balkanille ja erityisesti Tonavalle pyrkimyksenään lyödä Itävalta irti sodasta, jotta se voisi jatkossa keskittyä Venäjän vastaisiin operaatioihin. Niinpä Grotskan taistelun lähestyessä osmaneilla oli puolellaan myös selvä lukumäärällinen ylivoima. Taistelu päättyi osmanien ratkaisevaan voittoon ja tarkoitti käytännössä Itävallan häviötä sodassa. Myös liittolaisensa menettänyt Venäjä joutui luopumaan suunnitelmistaan jatkaa sotaa ja hakemaan rauhaa osmanien kanssa.[1]

Sodan jälkeenMuokkaa

Mehmed pašša palasi Istanbuliin juhlittuna ja kuuluisana sotasankarina, mutta hän ei menestynyt virkansa siviilitehtävissä yhtä hyvin. Kesäkuussa 1740 Istanbulissa puhkesi mellakoita, joita hän ei onnistunut taltuttamaan, vaan muiden virkamiesten täytyi puuttua tilanteeseen. Tätä arvovaltatappiota hyväksi käyttäen hänen poliittiset vastustajansa Bešir Aĝa ja Valide Sultan onnistuivat pudottamaan hänet virastaan. Hän palveli myöhemmin kuvernöörinä muun muassa Balkanilla ja Kreetalla. Hän kuoli vuonna 1734 toimiessaan Lepanton kenraalikuvernöörinä.[1]

İvaz Mehmed paššan maine riitti edistämään hänen poikiensa uria: hänen vanhempi poikansa toimi kahdesti sheikki al-Islamina. Nuoremmasta pojasta, İvazzade Halil paššasta tuli myös aikanaan suurvisiiri.[1]

LähteetMuokkaa

  • A. H. de Groot (artikkeli Mehmed Pasha, Iwad): The Encyclopaedia of Islam, vol. 6 Mahk-Mid. E.J.Brill, 1991. ISBN 90-04-08112-7.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e de Groot 1991, s. 995