Avaa päävalikko

Patrona Halil (n. 1690–1730) oli kapinajohtaja, jonka aloittama kapina suisti sulttaani Ahmed III:n valtaistuimeltaan ja päätti Osmanien valtakunnan renessanssina tunnetun tulppaanikauden.[1]

Patrona Halil
Patrona Halil, Jean Baptiste Vanmourin muotokuvamaalaus 1730-luvulta.
Patrona Halil, Jean Baptiste Vanmourin muotokuvamaalaus 1730-luvulta.
Henkilötiedot
Syntynyt noin 1690
Hrupista (nyk. Argos Orestiko),
Kreikka
Kuollut 25. marraskuuta 1730
Istanbul
Kansallisuus Albania
Ministerin murha Patrona Halilin kapinan aikana, Jean Baptiste Vanmourin maalaus 1730-luvulta.

Sisällysluettelo

Varhainen elämäMuokkaa

Halil syntyi albanialaisperheeseen Hrupistan (nyk. Argos Orestiko) kylässä. Hän palveli osmanien laivastossa vara-amiraalin lippulaivalla Patrona, mistä hänen lisänimensä todennäköisesti periytyi.[1] Hän johti aluksella kapinan, jonka epäonnistuttua hänelle annettiin kuolemantuomio. Hänet kuitenkin armahdettiin amiraali Mustafa paššan väliintulon ansiosta, ja hän saattoi liittyä janitsaareihin. Passarowitzin rauhansopimuksen allekirjoittamisen aikoihin hänet siirrettiin Vidinissä olleeseen varuskuntaan. Vidinissä hän osallistui paikallista kuvernööriä vastaan nousseeseen kapinaan, joka kuitenkin tukahdutettiin pian. Hän pakeni Istanbuliin, jossa hän työskenteli kaupparatsuna ja kylpylänhoitajana sekä solmi yhteyksiä albanialaisalamaailmaan. Hän sai toisen kuolemantuomionsa tapettuaan ystävänsä tappelussa Galatassa olleessa kapakassa, mutta selvisi jälleen amiraali Mustafa paššan ansiosta.[2]

KapinaMuokkaa

Sandwichin 3. jaarlin Edward Montagun mukaan Halil värväytyi tämän jälkeen Mustafa paššan palvelukseen. Hän hautoi kahden muun albanialaisen, entisen janissaarin Emir Alin sekä vihanneskauppias Muslu Beşen kanssa kapinasuunnitelman. Emir Ali oli johtanut kapinaa Izmirissä 1727-1728, ja Halilin lailla paennut sen jälkeen Istanbuliin, jossa hän työskenteli kahvilanpitäjänä. Halilin kapinan taustalla oli luultavasti amiraali Mustafa paššan kaltaisten konservatiivisten sotilaiden ja virkamiesten vastahakoinen suhtautuminen edistyksellisen tulppaanikauden ajan hallinnon uudistuksiin sekä lähentymiseen länsivaltojen kanssa.[1] Oman ilmoituksensa mukaan kapinalliset ajoivat islamilaisen šaria-lain palauttamista. Kapinaa tukivat monet uskonoppineista ulaman jäsenistä, jotka vihasivat maallistuneeksi katsomaansa Nevşehirli İbrahim paššaa.[2]

28. syyskuuta 1730 Patrona Khalil vei noin kolmekymmenhenkisen joukon Istanbulin Suureen basaariin, jossa he vetäisivät miekkansa esille ja nostivat ylös vihreät liput vallankumouksen alkamisen merkiksi. Ajankohtaa kapinan alulle ei olisi voinut paremmin valita, sillä sulttaani ja suurvisiiri olivat molemmat pois kaupungista. Myös sulttaanin korkein sotilasvirkamies oli vierailemassa kotonaan Istanbulin ulkopuolella. Kapinalliset jatkoivat marssiaan värväten riveihinsä janitsaareja, joista moni liittyi mukaan ylipäällikkönsä vastustuksesta huolimatta. Yksi kapinaa tukeneista uskonoppineista, Ibrahim Efendi, julisti kapinan lailliseksi, ja hänelle luvattiin palkkioksi Istanbulin korkeimman tuomarin virka. Tämän jälkeen kapinalliset ryöstivät markkinoita ja kirpputoreja sekä tullitalon ja asevaraston. He kiersivät myös vankiloita avaten portteja ja tyrmien ovia, ja moni vapautetuista vangeista liittyi mukaan.[2]

Kapinalliset hallitsivat Istanbulia noin kaksi viikkoa, jona aikana tuhottiin ja ryöstettiin huomattava määrä omaisuutta. Hallituksen jäseniä ja neuvonantajia surmattiin kaduille ja koteihinsa.[1] Ulaman tuellaa he vaativat kahdeksan virkamiehen erottamista, ensimmäisenä listalla oli suurvisiiri İbrahim pašša.[2] Ahmed III päätti uhrata luottomiehensä ja vävynsä. Suurvisiiri vangittiin ja teloitettiin, jonka jälkeen hänen silvottua ruumistaan esiteltiin kansalle. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan myös Ahmedin täytyi erota. Hänen tilalleen nostettiin Mahmud I.[3] Kapinallisten vaatimuksesta Mahmud joutui antamaan käskyn polttaa kaksisataa tulppaanikauden hallinnon johtomiehille kuulunutta palatsia ja kartanoa tulppaanipuutarhoineen. Näin suuri osa aikakauden kauniista arkkitehtuurista tuhoutui.[2]

Monet Patrona Halilia tukeneista alkoivat etääntyä hänestä juuri kapinan aikaansaaman tuhon vuoksi. Uutta sulttaania painostettiin rauhoittamaan tilanne. Hän kutsui Halilin ja Muslu Beşen Topkapin palatsiin kertoen kutsussa nimittävänsä heidät Rumelian ja Anatolian kuvernööreiksi. Vaikka ylennys katutasolta huippuvirkoihin olisi saattanut epäilyttää monia, kapinajohtajat ottivat kutsun vastaan. Heidän tullessaan palatsiin sen vartiokaarti teki yllätysrynnäkön, ja pisti Halilin, Muslu Beşe sekä heidän mukanaan olleen janitsaarien päällikön kuoliaaksi. Kaarti surmasi lisäksi 15 muuta johtohahmoa, ja kaikkien ruumiit tuotiin esille Ahmed III:n suihkulähteen luo. Mahmud I aloitti pitkään kestäneet kostotoimet, joissa surmattiin tuhansia kapinaan osallistuneita.[2]

Ranskalainen taidemaalari Jean Baptiste Vanmour asui Osmanien valtakunnassa tulppaanikauden aikana. Hän oli myös kapinan aikana Istanbulissa ja teki siitä kertovia maalauksia, jotka ovat esillä Rijksmuseumissa Amsterdamissa.[1]

LähteetMuokkaa

  • Lewis, Menage, Pellat & Schacht: The Encyclopedia of Islam (vol. 3 H-Iram). Brill, 1986. ISBN 90-04-08118-6.
  • Bosworth, Donzel, Heinrichs, Lecomte: The Encyclopaedia of Islam (vol. 8 Ned-Sam). E.J.Brill, 1995. ISBN 90-04-09834-8.
  • Zarinebaf, Fariba: Crime and Punishment in Istanbul: 1700-1800. University of California Press, 2011. ISBN 0520947568.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e The Encyclopaedia of Islam (vol. 8), s. 287-288
  2. a b c d e f Zarinebaf 2011, s. 55-59
  3. The Encyclopedia of Islam (vol. 3), s. 1002-1003