Haapalampi (Karjalan tasavallan kunta)

Haapalampi (ven. Хаапала́мпи) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Sortavalan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Saavainjoen rannalla yhdeksän kilometriä Sortavalasta lounaaseen.[1] Taajamassa on vajaa tuhat ja kunnassa 2 400 asukasta (vuonna 2010)[2].

Haapalampi
Хаапала́мпи

Haapalampi

Koordinaatit: 61°38′55″N, 30°35′29″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Sortavalan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 878,5 km²
Väkiluku (2010) 2 400
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Haapalammen kunta Sortavalan piirin kartalla.

Maantiede ja asutusMuokkaa

Haapalammen kunnan pinta-ala on 878,5 neliökilometriä. Se rajoittuu lounaassa Lahdenpohjan piiriin, luoteessa Suomeen, koillisessa Sortavalan piirin Kaalamon kuntaan ja kaakossa Sortavalaan ja Laatokkaan[3]. Pinta-alasta 79,8 % on metsää ja 12,0 % maatalousmaata[4].

Kunnan alueella virtaavat Kiteenjoki, Saavainjoki, Sahijoki, Rajajoki ja Heinäjoki. Järviä ovat Laatokan lisäksi Pyhäjärvi, Hympölänjärvi, Koitisjärvi, Kangasjärvi, Kuokkajärvi, Lavijärvi, Ahvenjärvi, Poikelusjärvi ja Pitkäjärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat rakennuskivi, hiekka, sora, turve ja savi.[5] Kunnan alueella sijaitsee Laatokan saariston luonnon suojelua varten perustettu Sortavalan rauhoitusalue. Seudulle suunnitellaan Laatokan saariston kansallispuistoa.[6]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu 14 asutuskeskusta: Hotinlahti, Kuokkaniemi, Lavijärvi, Meijeri (entinen Otsoinen), Niemelänhovi, Rautalahti, Reuskula, Tarulinna, Tuoksjärvi, Tuokslahti, Uusikylä, Vuorio (entinen Kiislahti), Zaozjornyi ja Sortavalan sovhoosin asutus. Asukasmäärältään suurimmat keskukset ovat Haapalammen ohella noin 550 asukkaan Zaozjornyi ja noin 250 asukkaan Hotinlahti ja Niemelänhovi. Rautalahdessa ja Uudessakylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[3] Kunnan alueella on lähes kaksikymmentä puutarhapalsta- ja huvila-aluetta[7].

HistoriaMuokkaa

Haapalampi mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500[1]. Ennen talvi- ja jatkosotaa se kuului Suomen Neuvostoliitolle luovuttamaan Sortavalan maalaiskuntaan.

Sodan jälkeen Haapalammelle perustettiin Stalinille nimetty kolhoosi, joka sai vuonna 1953 nimen Zarja. Myöhemmin se liitettiin Bolševik-sovhoosiin, jonka keskus siirrettiin Haapalammelle vuonna 1967.[8] Karjanhoitoon erikoistunut maatila oli aikanaan yksi Karjalan tasavallan parhaista[1]. Vuonna 1999 se nimettiin pitkäaikaisen johtajansa Aleksandr Dzjubenkon mukaan[9].

Ennen vuoden 2006 kuntauudistusta Haapalampi oli Esikaupunkialue-nimisen, Sortavalan kaupungin hallinnon alaisuuteen kuuluneen kyläneuvostoalueen keskus. Osa nykyisestä Haapalammen kunnasta kuului Rautakankaan kyläneuvostoalueeseen.

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Sortavalan välinen rautatie sekä maantie A121[10].

Paikallisia elinkeinoja ovat metsätalous, puunjalostus ja hyötykaivannaisten louhiminen. Lavijärvellä on kalanviljelylaitos. Dzjubenkon sovhoosi, joka aikaisemmin oli Haapalammen tärkein tuotantolaitos, on lopettanut toimintansa. Suurin osa työvoimasta käy töissä Sortavalassa.[11]

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, peruskoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema ja joukko kauppoja. Eräitä julkisia palveluja on myös Zaozjornyissa ja Niemelänhovissa.[12]

Nähtävyydet ja matkailuMuokkaa

Meijerin lähellä ja Reuskulassa on kivikautisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Niemelänhovin rakennukset, Kuokkaniemen rautatieasema ja Meijerin kerhotalo. Haapalammella ja Zaozjornyissa on toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikat.[13]

Matkailijoita houkuttelevat Laatokan saariston luonto, seudun kalastus- ja metsästysmahdollisuudet sekä historialliset kohteet. Majoituspalveluja tarjoaa 40-paikkainen Winterin huvila Tarulinnassa. Niemelänhoviin on rakenteilla 120-paikkainen matkailukeskus. Haapalammen lähellä sijaitsee lomakylä.[14]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 223. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  2. Generalnyi plan, s. 129–130.
  3. a b Generalnyi plan, s. 9.
  4. Generalnyi plan, s. 88–89.
  5. Generalnyi plan, s. 41–44.
  6. Generalnyi plan, s. 101–102.
  7. Generalnyi plan, s. 59.
  8. Generalnyi plan, s. 26.
  9. Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 308. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0.
  10. Generalnyi plan, s. 86–87.
  11. Generalnyi plan, s. 115–116.
  12. Generalnyi plan, s. 58–59.
  13. Generalnyi plan, s. 115–118.
  14. Generalnyi plan, s. 116–118.

Aiheesta muuallaMuokkaa