Wikipedia

H-101

venäläinen strateginen risteilyohjus (2012-)

H-101 (ven. Х-101; Nato-raportointinimi AS-23 Kodiak) on venäläinen subsooninen ilmasta-maahan-risteilyohjus. Se pohjautuu H-55 -risteilyohjukseen. H-101 otettiin käytöön 2012 ja operatiivisesti Syyrian sisällissodassa marraskuussa 2015. Risteilyohjus voidaan varustaa ydinkärjellä, jolloin siitä käytetään nimeä H-102.[2][4] Aseen suunnittelija ja valmistaja on Taktitšeskoje raketnoje vooruženije -asekonserniin kuuluva MKB Raduga.[1]

H-101
Tupolev Tu-95MSM -pommikone, jonka ripustimissa on H-101-risteilyohjuksia
Tupolev Tu-95MSM -pommikone, jonka ripustimissa on H-101-risteilyohjuksia
Tyyppi strateginen risteilyohjus
Valmistushistoria
Valmistaja MKB Raduga (Taktitšeskoje raketnoje vooruženije -konserni)[1]
Valmistusmaa Venäjä
Koekäyttö 2000-luku
Käyttöönotto 2012[2]; operatiivinen käyttö Syyriassa 11/2015-[3]
Ohjus
Massa 2 300 kg–2 400 kg[2]
Räjähdysaineen massa 450 kg (H-101); 250 kt–450 kt (ydinkärki; H-102)[2]
Huippunopeus 0,78 Mach[2] (eli noin 828 km/h)
Kantomatka 2 500 km–2 800 km (jopa 4 500 km[2]
Lakikorkeus 30-60 m (lentokorkeus alimmillaan), noin 6 000 m (tyypillinen lentokorkeus)[2]
Maalinhaku Inertiasuunnistus/Glonass-satelliittinavigointi/elektro-optinen navigointi, terminaalivaiheessa infrapuna tv/videoohjaus; osumatarkkuus (CEP): 6 m (väitetty), 10-20 m (yleisesti arvioitu)
Moottori TRDD-50A -ohivirtausmoottori[2]
Mitat
Pituus 7,45 m[2]
Halkaisija 0,51 m[2]
Käyttäjämaat Venäjä

Käyttö

muokkaa

Venäjä on käyttänyt tätä risteilyohjusmallia useasti Syyriassa (2015–)[3] ja hyökkäyssodassaan (2022–) Ukrainaan.[5][6]

Venäläisisiä lentokoneita, jotka ovat yhteensopivia ohjuksen kanssa:[2]

Tunnetuihin käyttötapauksiin ja ilmeisiin sotarikoksiin lukeutuu 8. heinäkuuta 2024 tehty ohjusisku kiovalaiseen lastensairaala Oh’matdytiin.[7][8][9] Sairaalarakennukset on mainittu erikseen suojeltavina kohteina myös Venäjän vahvistamassa, Geneven sopimuksissa.[8][9]

Ajatuspaja ISW:n mukaan 8. heinäkuuta 2024 ohjusiskuissa venäläiset H-101-risteilyohjukset lensivät poikkeuksellisen alhaalla, joissain tapauksissa vain noin 50 metriä maanpinnan yläpuolella, mikä vaikeutti ilmatorjunnan kykyä osua niihin. Matala lentokorkeus viittaa osaltaan mahdollisuuteen, että venäläisjoukot olisivat kehittäneet hyökkäystaktiikkansa tai soveltaneet teknologioita aiemmasta poikkeavalla tavalla risteilyohjusiskussa. Esimerkiksi kohteita tiedustelevien droonien tietoliikenteen käyttöä on voitu rajoittaa niin, että ne ovat yhteydessä risteilyohjuksien ohjaamoon vasta silloin, kun ohjukset ovat jo matkallaan lähellä aiottua kohdetta.[8]

Ominaisuudet

muokkaa

Ohjuksen tärkeimmät ominaisuudet on mainittu oheisessa mallineessa.

Useita H-101 -ohjuksia on pudotettu Ukrainassa niin, että ne ovat säilyneet varsin ehjinä, jolloin ohjuksen rakennetta on päästy tutkimaan.[2][4][10][11][6]

Ohjuksen on joissain lähteissä väitetty olevan häiveominaisuuksilla varustettu. H-101:lla on litteän kulmikas poikittaisprofiili, joka saattaisi hyvin tehtynä pienentää tutkaheijastavuutta.[12] Mutta ohjuksen materiaalit eivät ole tutkaheijastusta pienentäviä, eikä pintaa ei ole häivekäsitely, joten ohjusta ei sitä tarkastelleiden ukrainalaistutkijoiden mukaan voida pitää häiveohjuksena. Häiveominaisuus on heidän mukaansa valeuutisointia.[12]

Risteilyohjuksessa on lämpöhakuisten torjuntaohjusten vastatoimena soihtuja, joilla ohjustorjuntaa voidan pyrkiä harhauttamaan.[11][13]

  •  
    Vinnytsjan alueelle 26.1.2023 pudonnut H-101-risteilyohjus.
  • Tupolev Tu-160 -pommittaja ja kaksi H-101:sta (Syyria, 2015).


Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b John Hardie: Estimating Russia’s Kh-101 Production Capacity longwarjournal.org. 16.12.2022. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Kh-101 / Kh-102 missilethreat.csis.org. 23.4.2024 (updated). Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b Nicholas de Larrinaga: Russia launches long-range air sorties into Syria Jane's Defence Weekly, janes.com. 24.2.2017. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Х-101 / Х-102 tomsk.ru. 24.2.2017. Viitattu 11.7.2024. (venäjäksi)
  5. ↑ Thomas Newdick: These Are The Standoff Missiles Russia Used To Open Its War Against Ukraine The War Zone, twz.com. 24.2.2022. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Thomas Newdick: Russia Now Firing Kh-101 Cruise Missiles Modified With Two Warheads At Ukraine The War Zone, twz.com. 8.5.2024. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Olena Harmash & Tom Balmforth: Kyiv hospital took direct hit from Russian missile, UN analysis suggests reuters.com. 9.7.2024. Viitattu 11.7.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Nicole Wolkov, Grace Mappes, Christina Harward, Karolina Hird & Frederick W. Kagan: Russian Offensive Campaign Assessment, July 8, 2024 8.7.2024. ISW, understandingwar.org. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
  9. ↑ a b Sairaaloiden suojelusta on sovittu muun muassa seuraavissa Geneven sopimuksissa:
  10. ↑ Joseph Trevithick: Intriguing Features Seen On Largely Intact Russia Cruise Missile Wreck The War Zone, twz.com. 30.1.2023. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
  11. ↑ a b Russia Upgraded the Kh-101 Missiles With Special Traps to Break Through Ukraine's Air Defense, But With a Strange Logic defence-ua.com. 2.2.2023. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
  12. ↑ a b ​The russian 'Stealth' Was Fake: Research Shows no Radar-Absorbent Coating on Kh-101 Missile defence-ua.com. 6.3.2023. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Joseph Trevithick: Russian Kh-101 Cruise Missile Filmed Firing-Off Decoy Flares The War Zone, twz.com. 29.12.2023. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Kh-101
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=H-101&oldid=22506232”