Tupolev Tu-95
Tupolev Tu-95 (Nato-raportointinimi Bear) on Tupolevin strategiseksi pommikoneeksi Tupolev Tu-4 seuraajaksi suunnittelema nelimoottorinen potkuriturbiinikone, joka otettiin käyttöön Neuvostoliitossa 1956. Konemallia käytetään myös meritiedusteluun. Malli on ollut Venäjän, Ukrainan ja Intian käytössä. Ukraina luovutti tämän tyypin pommituskoneensa 1990-luvulla Venäjälle osana sopimusta ydinaseista luopumisesta.
| Tu-95MS Nato: ”Bear H” | |
|---|---|
 Tu-95MS (RF-94130) Skotlannin pohjoispuolella 2014 |
|
| Tyyppi | strateginen pommikone |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto |
| Valmistaja | Tupolev |
| Ensilento | 12. marraskuuta 1952 |
| Muunnelmat |
Tupolev Tu-114 Tupolev Tu-142 Tupolev Tu-95LAL |
KehittäminenMuokkaa
Tu-95 on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että se on ainoa edelleen käytössä oleva potkuriturbiinein varustettu pommikone. Koneessa on neljä moottoria, jotka kukin pyörittävät kahta vastakkain pyörivää potkuria. Konetyyppiä on pidetty yhdysvaltalaisen Republic XF-84H -koehävittäjän ohella yhtenä maailman meluisimmista lentokoneista. Kone on niin äänekäs, että on jopa väitetty Yhdysvaltojen seuranneen kylmän sodan aikana Tu-95:iden liikkeitä sukellusveneiden seurantaan tarkoitetun vedenalaisen mikrofoniverkoston avulla.[1] Samaan aikaan Yhdysvalloissa otettiin käyttöön strateginen pommikone B-52, jossa oli suihkuturbiinimoottorit, ja joka on Tupolev Tu-95:n tapaan edelleen käytössä.[2]
Kone suunniteltiin Tu-4:n seuraajaksi kuljettamaan 9 000 kilogrammaa lastia. Tyypin välitön edeltäjä oli Tupolev Tu-20, jossa kuitenkin oli ongelmia. Näiden johdosta tyypin palveluskäyttöikä jäi jokseenkin lyhyeksi.[3] Syksyn 1955 kokeissa se saavutti viiden tonnin kuormalla 850 km/h nopeuden ja 10 200 metrin korkeuden kantomatkan ollessa 12 100 km. Kokonaiskuormaksi tuli 20 000 kg. Seuraavassa mallissa Tu-95M oli tehokkaammat NK-12M-moottorit. Ensimmäisessä Bear-A-mallissa oli kuusi tutkaohjattua AM-23-tykkiä itsepuolustusta varten.
Kylmän sodan aikana 1970-luvulta lähtien Tu-95-koneet lensivät säännöllisesti Kuolan niemimaalta Kuubaan noin 8 000 kilometrin matkan Yhdysvaltain itärannikkoa pitkin.
Venäjän ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset uusilla elektronisilla ase- ja pommitusjärjestelmillä varustetut Tu-95 -pommikoneensa vuoden 2014 lopulla. Ilmavoimat suunnitteli vuoden 2014 joulukuussa modernisoivansa vielä 20 pommikonetta lisää vuosien 2015-2016 aikana.[4]
VersioitaMuokkaa
Käytössä olevat mallit ovat strateginen pommikone TU-95M (Bear-A), joka kantaa 20 tonnin lastin, TU-95K (Bear-B) ja TU-95K22 (Bear-G) on vastustettu risteilyohjuksin ja TU-95MS (Bear-H) pitkän matkan H-55 (Nato-raportointinimi AS-15 Kent) -risteilyohjuksella tai sen uudemmilla versioilla H-101 ja H-102.[5][6]
PalveluskäyttöMuokkaa
Maailman asevoimia seuraavan The Military Balance -vuosikirjan mukaan Venäjällä oli vuonna 2022 käytössään yhteensä 60 strategista Tupolev Tu-95MS-pommituslentokonetta. Näistä 42 kappaletta on mallia Tu-95MS Bear ja 18 konetta muunnosta Tu-95MS mod Bear. Lentokoneet oli jaettu toimintaa varten kolmeen lentueeseen.[7] Tupolev Tu-95MS-lentueiden kotitukikohdat olivat Saratov-Engels (Rjazanin alue), Djagilevo (Rjazanin alue) ja Ukrainka (Amurin alue).[8][9]
Lähestymislennot 2007Muokkaa
Vuonna 2007 on Venäjä aloittanut jälleen Tupolev Tu-95:llä samoin kuin myös Tupolev Tu-160:lla lähestymislennot Norjan, Britannian ja Yhdysvaltain tukikohtien ilmatilojen lähelle kuitenkaan ilmatilaa loukkaamatta harjoituksen vuoksi. Venäjä on ilmoittanut, etteivät sen strategiset pommittajat kyseisillä lennoilla kanna ydinpommeja.lähde?
9. helmikuuta 2008 Tupolev Tu-95 loukkasi Japanin ilmatilaa 3 minuutin ajan Sofuganin saaren yläpuolella noin 650 kilometriä Tokiosta etelään.lähde?
Tekniset tiedotMuokkaa
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 7
- Pituus: 49,6 m
- Korkeus: 13,4 m
- Tyhjäpaino: 94 400 kg
- Voimalaite: 4 × KKBM Kuznetsov NK-12MP, NK-12MV (95RT, 95U, 142, 95K22) -potkuriturbiinia; 11 000 kW (14 800 hv) per moottori
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 830 km/h
- Matkalentonopeus: 550 km/h
- Lentomatka: 10 500 km normaalilla kuormalla, 6 500 km täydellä kuormalla
- Lakikorkeus: 12 000 m
Aseistus
LähteetMuokkaa
- Pauli Hirvonen: Mitä-Missä-Milloin (Nuorten Ilmailukirja), Otava, Keuruu, 1961 (s. 54)
- Mobilisti 01/08
- http://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/tu-95.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tu-95 BEAR (TUPOLEV) FAS. Viitattu 2007-9-7. infoboksin tiedot
- 5th Bomb Wing operoi B52F-koneita
ViitteetMuokkaa
- ↑ Mobilisti 01/2008
- ↑ 5th Bomb Wing Units www.minot.af.mil. Viitattu 8.3.2020.
- ↑ Hirvonen, 1961: s. 54
- ↑ Perry, Dominic: Russian air force takes first modernised Tupolev bombers flightglobal.com. 19.12.2014. Reed Business Information. Viitattu 8.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Kh-55 military-today.com. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Tupolev Tu-95 Bear military-today.com. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)
- ↑ IISS: The Military Balance 2022 (verkkoversio tilaajille/kirjaston kautta), s. 193 (Long-Range Aviation Command) ja 200 (Aerospace Forces), 5. luvun (Chapter Five: Russia and Eurasia) osasta Russia (s. 192-208). Routledge, 2022. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Russian strategic nuclear forces 7.8.2021. Russian Nuclear Forces Project, russianforces.org. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
- ↑ David Batashvili: Russian Military Forces: Interactive Map (Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.) gfsis.org.ge. Rondeli Foundation. Viitattu 5.12.2022. (englanniksi)
