Härskiänsaari
Härskiänsaari on saari varsinaisella Saimaalla Suur-Saimaan ja Haapaveden välisessä järvenosassa Etelä-Karjalan Ruokolahdella.[2]
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Korkein kohta | |
| Pinta-ala |
15 km² |
| Asukasluku |
alle 20 |
|---|
Maantietoa
muokkaaHärskiänsaari on 7,2 kilometriä pitkä ja 3,7 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 15 neliökilometriä. Saari on keskeltä kapeampi kuin muualla. Kapea kohta on 830 metriä leveä ja tämän matalan alueen päissä ovat Lahnalahti ja Suolahti. Sen pohjoispäässä on vain 100 metriä leveä Vuosalmi, jossa kohtaavat Haapaveden ja Suur-Saimaan vedet Kalmasaaren ympärillä. Haapaveteen kuuluu pohjoispuolella sijaitseva Kauvonselkä ja siitä kaakkoon ja lopulta etelään kaartuva Soinilansalmi. Kauvonselän saaria ovat Kuusikko, Iso-Vastari, Pieni-Vastari, Haamaa ja suurimpana Vuosaari. Nykyään katsotaan Haapaveden päättyvän pengertiehen, joka ylittää salmen sen puolivälissä. Salmen eteläosa jatkuu kaakkoon päin ja yhtyy siellä Korosniemenselkään. Härskiänsaarelta näkyy idässä koko tämän matkan Äitsaari. Etelässä Korosniemenselän takana näkyy Mietinsaari. Näkymää rajoittaa täällä saaristo, joka kätkee sisälleen Siikaveden. Saariston saaria ovat esimerkiksi Hyvättisaari, Raksinsaari, Mäntysaari, Haapasaari, Jänissaari, Lukkarisaari, Hänisaari ja Lehmänen. Suurin saari Kuisaari toimii Siikaveden luonnollisena länsirajana. Kuisaaren pohjoispuolella jatkuu saaristo: Karhusaari, Salmisaari, Viholaissaari, Majasaari, Lehtinen, Ulmisaari ja Mustiainen. Sen takana aukeaa länteen Suur-Saimaa. Härskiänsaarta suojaa Suur-Saimaan länsituulilta Suuri Lintusaari ja Pieni Lintusaari. Näiden välissä kulkee pieni järvenselkä, joka on noin kilometrin leveä. Järvenselän pohjoispää loppuu Lintusaarenselkään, jonka takana näkyy Härskiänsaarelta Utalasta alkava niemimaa.[2][1]
Saaren pintamuodot ovat maltilliset, mutta se on toisaalta kankaremaata [3]. Korkeuserot liikuttaessa ovat vain 10–20 metriä. Saaren korkein kohta on Pitkienkallio, joka kohoaa saaren eteläosassa 110 metrin korkeuteen mpy. Myös Vuosalmen kylä on sijainnut korkealla mäellä. Saarella ei ole järviä eikä soita. Metsäisen saaren joitakin laaksoja on ojitettu, mutta oja ovat täällä harvinaisuuksia. Saarella asuu kiinteästi alle 20 henkilöä ja kesäisin tulee lisää noin 100 vapaa-ajan asunnon asukkaat. Saaren vapaa-asuntojen määrä lähti voimakkaaseen kasvuun pengertien valmistuttua. Äitsaarelta tulevaa tietä voi ajaa Rasilaan asti, jonne on matkaa 20 kilometriä. Härskiänsaaren keskellä kulkee vanhaa kärrypolun reittiä seuraava autotie, johon Rasilasta tuleva tie yhtyy.[2][1]
Historiaa
muokkaaSaarella on ollut 1600-luvulta asti kartano, joka tunnetaan Härskiänhovina. Kartanon osti Savanderin konkurssipesästä Emil Hansén 16.3.1869. Hän anoi vuonna 1877 lupaa perustaa saarelle höyrysahan. Kun lupa tuli vuonna 1878, möi hän kartanonsa maineen ja toimilupineen pietarilaiselle kauppiaalle Franz William Kochille hyvällä voitolla. Uusi omistaja rakennutti ja käynnisti sahan vuonna 1879. Saha tarjosi töitä 30 aikuiselle ja 12 lapselle, jotka sahasivat vuosittain 38 000–45 000 tukkia. Kartano ja saha vaihtoivat omistajia vuosina 1881 ja 1884, mutta sahan toiminta lopetettiin yllättäen vuonna 1887. Kartano ja saha myytiin edelleen T. & J. Salvesenille, joka uudisti sahan ja käynnisti sen uudelleen. Nyt sahalla työskenteli 40–60 henkilöä ja he tuottivat puutavaraa 2 000 standarttia vuodessa. Kun saha uudistettiin vuonna 1911, ylsi tuotanto 2 800 standarttiin vuodessa. Salvesenit kohtelivat työväkeä hyvin ja perustivat heidän lapsilleen koulun kartanon yläkertaan. Koulu toimi noin 20 vuotta, jolloin saha paloi vuonna 1917. Lapset siirtyivät Utalan kouluun ja hiljalleen hakeutui väki muualle töihin. Saaren asukkaista suuri osa oli sahan työtekijöitä. Sahan yhteydessä toimi myös kauppa vuodesta 1898 1920-luvulle asti [4].[1][5]
Saaresta voi luoda yleiskuvan vuoden 1918 Imatran seudun talouskartasta. Saarella on ollut Vuosalmen kylä ja Härskiänsaaren kylä ja niitä vastaavat kuuden ja kahden maatalon kylät, jotka ovat sijainneet eri päässä saarta. Kylien välillä oli kärrypolku, joka kävi myös neljän torpan kautta. Kyliä ei nykyään ole ja peltomaat ovat metsittyneet.[2][6]
Toisen maailmansodan loputtua lisääntyi saarelaisten keskuudessa syntyvyys ja samaan aikaan asutettiin saarelle Karjalankannaksen evakkoja. Saarelle perustettiin vuonna 1953 uudelleen koulu, joka toimi kaksi- ja välillä myös kolmiluokkaisena. Vuonna 1962 oli koulussa ennätyksellisesti 23 oppilasta. Koulun toiminta lakkautettiin vuonna 1964 ja sen oppilaat siirtyivät Utalaan kouluun.[5]
Härskiänsaaren asukkaat liikkuivat ennen omilla veneillään mantereelle ja takaisin. Kun myöhemmin tulivat yhteysalukset ensin höyrylaivan ja sittemmin dieslmoottoriveneiden muodossa, jäivät kirkkoveneet ja omat veneet vähemmälle käytölle. Lopulta saareen pääsi mantereelta Vuosalmen ylittävällä kapulalossilla. Reitti Rasilaan lyheni, kun ensin rakennettiin 1950-luvun lopussa tie Rasilasta Äitsaaren rantaan, ja sitten saareen asti rakennettiin 1990-luvulla 500 metriä pitkä pengertie. Pengertien Härskiänsaaren puolelle jätettiin kapea silta-aukko. Pengertie haittasi vedenvirtauksia ja esti veden vapaan liikkumisen Soinilansalmessa. Sen haittoja pyrittiin vähentämään rakentamalla vanhan sillan tilalle uusi pitempi silta. Se valmistui talvella 2018. Vuosalmen lossia ei ole, mutta pyöräilijöille tarjotaan tilaamalla venekyyti Vuosalmen yli.[1][7]
Katso myös
muokkaaLähteitä
muokkaa- ↑ a b c d e Manninen, Ari: ”Härskiänsaari”, Saimaa – koko tarina, s. 456–459. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6
- ↑ a b c d Härskiänsaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2021.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 344. Teos, 2004. ISBN 951-851-013-X
- ↑ Äitsaaren talousalueen kyläsuunnitelma (vuosille 2005–2015) ekarjala.fi. 2005. Viitattu 4.6.2021.
- ↑ a b Kinnunen, Mauri: Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Härskiänsaaren kansakoulu Ruokolahdella maurikin.blogspot.com. 2.8.2017. Viitattu 4.6.2021.
- ↑ Imatran seudun taloudellinen kartta (PDF) (Timo Meriluoto – Vanhat kartat) timomeriluoto.kapsi.fi. 1918. Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 2.6.2021.
- ↑ Tonder, Harri: Tienteon vuosikymmenet Ruokolahdella Ruokolahtelainen. 2.12.2015. ruokolahtelainen.com: Ruokolahti. Arkistoitu 3.6.2021. Viitattu 4.6.2021.
Kirjallisuutta
muokkaa- Härskiänsaaren kartano 1641-1991 (Arkistoitu – Internet Archive), Köhli, Pirjo, 1996