Hämeenlinnan taidemuseo
Hämeenlinnan taidemuseo vihittiin käyttöön 22. toukokuuta 1952. Se sijaitsee Vanajaveden itärannalla vastapäätä vanhaa Lääninsairaalaa (nykyistä terveyskeskusta) Keinusaaren kaupunginosassa. Aivan taidemuseon päärakennuksen itäpuolella on vanhan Verkatehtaan kulttuurikeskus.[3] Museo toimi vuodesta 1983 vuoteen 2020 aluetaidemuseona, ja siitä tuli alueellinen vastuumuseo uuden museolain myötä.
| Hämeenlinnan taidemuseo | |
|---|---|
 Hämeenlinnan taidemuseon päärakennus, joka oli aiemmin C. L. Engelin suunnittelema kruununmakasiini. |
|
| Tyyppi | Taidemuseo, alueellinen vastuumuseo |
| Sijainti | Viipurintie 2, 13200 Hämeenlinna[1] |
| Perustettu | 1952 |
| Kotisivut |
www |
| Koordinaatit | |
 Hämeenlinnan taidemuseo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Perustaminen muokkaa
Keskeinen vaikuttaja taidemuseon aikaansaamiseksi olivat Viipurin taidemuseon viimeinen johtaja Rurik Lindquist sekä taiteilija Taisto Ahtola, joka vuosikymmeniä toimi myös museon intendenttinä. Toinen hyvin ratkaiseva seikka museon perustamiselle oli Viipurin taidemuseosta vuonna 1939 evakuoidut teokset ja juuri näiden kokoelmien viimeinen johtaja Rurik Lindquist. Hämeenlinnalle oli tarjottu mahdollisuutta toimia näiden merkittävien kokoelmien säilytyspaikkana, mutta niille ei kaupungissa ollut esille pääsyn mahdollisuutta.
Nykyisin museossa vierailee vuosittain 40 000–50 000 kävijää, jotka tutustuvat sen omien kokoelmien näyttelyihin tai museon järjestämiin vaihtuviin näyttelyihin, joissa usein on esitelty Suomen naistaiteilijoita.
Rakennukset muokkaa
Hämeenlinnan taidemuseo toimii viidessä rakennuksessa, jotka kuitenkin sijaitsevat lähes samassa pihapiirissä ja lähellä toisiaan. Purettua rakennuskantaa edustaa funkkisrakennus, jonka Hämeenlinnan kaupunki 1950-luvun alussa rakensi Viipurintien varteen ja museorakennuksen penkereeseen. Rakennuksessa oli liiketiloja, joiden tuotolla piti rahoittaa taidemuseon toimintaa. Huonokuntoinen rakennus puretiin vuonna 1992.
Hirsinen kruununmakasiini muokkaa
Tämä rakennus on rakennettu 1820-luvulla Parolannummella sijainneen Suomen tarkk’ampujapataljoonan kuormastorakennukseksi. Vuonna 1831 tapahtuneen Hämeenlinnan kaupungin palon jälkeen Carl Ludvig Engel laati kaupungille uuden ruutuasemakaavan, ja keisarin määräyksestä Vanajaveden rantaan rakennettiin kruununmakasiineja. Ensimmäiseksi rakennukseksi siirrettiin Parolannummen kuormastorakennus vuonna 1831.[3] Makasiini oli puolustusvoimien käytössä aina vuoteen 1949 saakka.
Museon rakentamisen yhteydessä rakennuksen länsipäätyyn rakennettiin taidemuseon vahtimestarin asunto, ja se palveli tässä käytössä aina 1980-luvulle saakka. Nykyisin tämä suurimmaksi osaksi lämmittämätön hirsinen ja hirsipaneloitu rakennus on varastokäytössä, ja siellä on vuodesta 2001 lähtien ollut näyttelyitä vain kesäisin.
Engelin makasiini muokkaa
On todennäköistä, että valtionarkkitehti Carl Ludvig Engel olisi itse suunnitellut mukaansa nimetyn makasiinin. Sen piirustukset valmistuivat vuonna 1837, joskin on epäilty myös arkkitehti A. F. Granstedtin osallistuneen rakennuksen suunnitteluun.
Rakennus valmistui melko nopeasti, sillä se otettiin käyttöön jo vuonna 1838. Valtion viljavarastona rakennus toimi lähes sata vuotta, ja se muutettiin vuonna 1925 puolustusvoimien nahkaverstaaksi. Tässä tehtävässä se toimi aina valtion omistuksen loppuun saakka eli vuoteen 1949. Verstasrakennukseen oli tehty suuria muutoksia vuonna 1932. Kunnostettaessa rakennusta museokäyttöön vuosina 1951–1952 siitä hävisivät viimeisetkin alkuperäiset sisärakenteet.
Makasiinirakennus on kuution muotoinen, ja siinä on telttakatto, jonka huipulla pieni lanterniini antaa luonnonvaloa sisätiloihin. Muodoltaan rakennus on hyvin hillittyä empireä, jota edustaa myös C. L. Engelin suunnittelema, entisen Lääninsairaalan vanhin osa tien toisella puolella.
Rakennus on vuodesta 1952 lähtien toiminut varsinaisena taidemuseorakennuksensa, ja se toimii yhä samassa tehtävässä. Se peruskorjattiin vuonna 2004. Siellä sijaitsevat museon klassiset kokoelmat ja vaihtuvat näyttelyt.
Lohrmannin makasiini muokkaa
Hämeenlinnan Keinusaareen valmistui valtion viljamakasiineista nuorin ja uusin vuonna 1852. Se on suunnitellut C. L. Engelin seuraaja, valtionarkkitehti Ernst Lohrmann. Tämä punatiilinen rakennus on huomattavasti päärakennusta yksinkertaisempi ja arkisempi. Siinä on kaksi kerrosta, ja se toimi viljavarastona ja yleensä varastona aina Hämeenlinnan kaupungin ostoon saakka eli vuoteen 1949. Tämän jälkeen se oli sekä taidemuseon että Hämeenlinnan kaupunginmuseon kylmänä varastotilana aina vuoteen 1995 saakka.
Ars Fennica -palkinnosta tunnetuiksi tulleet Henna ja Pertti Niemistö tekivät 1990-luvulla päätöksen sijoittaa oma nykytaiteen kokoelmansa vanhaan kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan. Tämän sopimuksen jälkeen käynnistettiin tämän uusimman makasiinin muutos- ja entisöintityöt[4]. Arkkitehtitoimiston tavoitteena oli säilyttää dialogi kahden tai jopa kolmen erihenkisen ja -tyylisen makasiinirakennuksen välillä.
Pinella-huvila muokkaa
Taidemuseon toimistotilat ovat vuodesta 1984 lähtien sijainneet varsin lähellä päärakennusta sijaitsevassa Pinella-huvilassa. Tämä nikkarityylinen ja puurakenteinen rakennus rakennettiin Verkatehtaan isännöitsijän asunnoksi vuonna 1906. Rakennus on korkea ja komikerroksinen, joten se edustaa aivan poikkeuksellista puurakentamista Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa. Nimensä rakennus on saanut museon ja huvilan sekä Vanajaveden rannan välissä sijainneesta Pinella-puistosta, jonka maaherra Rehbinder rakennutti 1800-luvun puolivälin paikkeilla.
Verkatehdas muokkaa
Vuonna 1997 taidemuseo laajeni jälleen oman alueensa ulkopuolelle, sillä Lohrmannin makasiinin takana, aivan sen läheisyydessä, sijainneen entisen verkatehtaan kiinteistöstä annettiin osa myös Taidemuseon käyttöön.
Tällöin Verkatehtaan kiinteistöön rakennettiin tekniset työtilat, varastot ja lastaustila. Tilat liitettiin lyhyiden lasikäytävien ja hissin avulla osaksi Lohrmannin makasiinia.
Kokoelmat ja merkittävät lahjoitukset muokkaa
- Pääartikkeli: Hämeenlinnan taidemuseon kokoelmat
Hämeenlinnan taidemuseon kokoelmat saivat perustakseen Rautalammille Peuran museoon sodan ajaksi evakuoidut Viipurin taidemuseon teokset. Sisäasiainministeriö päätti sodan jälkeen jakaa Viipurin museon teokset Lahden ja Hämeenlinnan kesken. Näin museon kokoelmista tuli kahden uuden museon perusta. Alkuajan muutamasta sadasta teoksesta museo on kasvanut, ja nykyisin sen kokoelmiin kuuluu yli 5 000 teosta. Museo on myös omin ostoin kartuttanut kokoelmiaan, mutta merkittävää kokoelmien kartuttamiselle ovat olleet saadut lahjoitukset.
Viipurin museon kokoelmien ohella Hämeenlinnan taidemuseoon on tullut teoksia Ester Heleniukselta, Mikko Hovin leskeltä, Maija Isolalta sekä Ludvig ja Aija Wennervirralta. Myös Ars Fennica -palkinnon perustaneen valtiotieteen maisteri Henna Niemistön ja varatuomari Pertti Niemistön kokoelma on Hämeenlinnassa, samoin Vexi Salmen kokoelma.
Lähteet muokkaa
- Hämeenlinnan taidemuseon kotisivut
- Hämeenlinnan kuvataiteilijoita 1860–1960 (näyttelyjulkaisu). Hämeenlinnan Taidemuseon julkaisuja 1/1989, toim. Ulla Huhtamäki, Tiina Kaila, Taina Lammassaari ja Päivi Nieminen. Hämeenlinna 1989
- Kuvataiteilijamatrikkeli Pentti Lumikangas
Viitteet muokkaa
- ↑ Hämeenlinnan taidemuseo Museokortti, museot.fi. Viitattu 25.6.2017.
- ↑ Museotilasto – Tilastohaku – 2016 (Valitse tilastotieto* -kohdasta valittu museoksi Hämeenlinnan taidemuseo, näytettäväksi taustatiedoksi Museotyyppi ja näytettäviksi muuttujiksi Kaikki käynnit yhteensä, Ilmaiskäynnit yhteensä ja Maksetut käynnit yhteensä) Museoviraston museotilasto, museotilasto.fi. Viitattu 25.6.2017.
- ↑ a b 5 Keinusaari Hämeenlinnan kaupunki. Arkistoitu 7.1.2019. Viitattu 6.1.2019.
- ↑ Arkkitehtitoimisto ARRAK:in kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)