Hämeenlahden Linnavuori

Hämeenlahden Linnavuori on Kurkijoella luovutetun Karjalan alueella sijaitseva Linnavuori. Sillä on ollut ainakin kaksi rakennusvaihetta joita varhaisempi päättyi 1100-luvun lopussa tai 1200-luvun alussa. Se oli käytössä myöhemmin myös 1300-luvulla. Linnavuori kohoaa Laatokan pinnasta 45 metrin korkeuteen. Sen laki jakaantuu kahteen osaan, josta läntinen puoli on itäistä korkeampi ja toiminut linnan keskuksena. Vuoren päällä on hyvin säilynyt kivinen valli.[1]

Hämeenlahden Linnavuori
Kuva Hämeenlahden Linnavuorelta 1920- tai 1930-luvulta
Kuva Hämeenlahden Linnavuorelta 1920- tai 1930-luvulta
Sijainti Kurkijoki
Koordinaatit 61.27277°N, 29.89653°E
Rakennustyyppi Muinaislinna
Valmistumisvuosi 1100-luku
Purkuvuosi 1396
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Linnavuoren varustukset havainnollistettu vuonna 1891 Hjalmar Appelgrenin piirroksessa.

Hjalmar Appelgren teki kaivauksia paikalla 1888–1889. Näissä kaivauksissa hän havaitsi laella ainakin 60 kumpumaista kivikasaa ja mahdollisen talonpohjan. Hän tutki yhdeksän kivikasaa tarkemmin ja löysi niistä hiiltä, tuhkaa, poltettuja luita, hevosenhampaita, keramiikkaa ja palanutt savea. Muinaisesineitä löytyi itse kummuista sekä niiden lähialueilta. Paikalta löytyi mm. lukko, avaimet, veitset, kovasimen kappaleet, keritsimet, pronssineula, värttinäpyörä ja pärepihti. Koruista suurin osa oli lasihelmiä. Paikalta löytyneistä rahoista erityisen huomiota herättäviä olivat vuosien 815–912 välillä lyöty itämainen raha sekä kaksi friisiläistä denaaria 1000-luvulta. Näiden esineiden lisäksi hän löysi paikalta kaksi sormusta, nuolenkärkiä sekä kaksi niin sanottua hevosenkenkäsolkea.[1]

Aleksandr Saksan 1980-luvun lopulla tekemissä kaivauksissa linnavuoren kivivallin alta löytyneen keramiikan arvioitiin olevan 1100-luvulta tai viimeistään 1200-luvulta. Linnavuoren itäisen jyrkänteen alapuolelta löytyi hiiltyneitä puunkappaleita runsaan metrin levyisenä vyöhykkeenä. Ne olivat ilmeisesti vuoren päällä olleesta varustuksesta joka oli palanut ja sitten pudonnut. Radiohiiliajoituksen perusteella puut olivat palaneet 1300-luvulla. Puuvarustusten tuhoutuminen on voinut olla yhteydessä venäläisen kronikan antamaan tietoon ruotsalaisten hyökkäyksestä Kurkijoelle vuonna 1396. Tämä tapahtuma mahdollisesti päätti linnavuoren historian.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Sihvo, Hannes ja Kaukiainen, Yrjö (päätoim.): Viipurin läänin historia 1: Karjalan synty., s. 427. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003.