Gustaf Magnus Armfelt
Gustaf Magnus Armfelt (ven. Густав Густавович Армфельт, Gustav Gustavovitš Armfelt; 2. huhtikuuta 1792 Tukholma – 8. heinäkuuta 1856 Halikko) oli suomalainen kreivi, kenraaliluutnantti, kuvernööri ja senaattori.[1]
Elämäkerta muokkaa
Armfeltin vanhemmat olivat jalkaväenkenraali, kreivi Gustaf Mauritz Armfelt ja kreivitär Hedvig Ulrika De la Gardie. Hän kävi sotilaskoulua Berliinissä ja vuonna 1809 hänestä tuli Ruotsin armeijan ratsastavan henkikaartin kornetti. Armfelt erosi Ruotsin armeijasta, muutti Suomeen ja meni vuonna 1811 Venäjän keisarillisen armeijan palvelukseen aliluutnanttina. Hän palveli vuodesta 1812 alkaen 3. Suomenmaalaisessa jääkärirykmentissä ja osallistui Napoleonia vastaan käytyyn sotaan vuosina 1812–1815. Armfeltista tuli luutnantti vuonna 1812, alikapteeni vuonna 1813 ja kapteeni vuonna 1814. Hän erosi palveluksesta vuonna 1816 everstiluutnanttina mutta palasi jo vuonna 1817 takaisin armeijaan.[1]
Armfelt palveli vuosina 1817–1819 3. Suomen jääkärirykmentin Viipurin pataljoonan esikunnassa ja vuosina 1819–1820 Suomenmaalaisen divisioonan esikunnan Suomen joukkojen jaoston ensimmäisenä adjutanttina ja keisarin sivusadjutanttina. Hän oli 1. Suomen jalkaväkirykmentin komentajana vuosina 1820–1827 ja 1. Suomen tarkk’ampujaprikaatin komentajana vuosina 1827–1830 aina Suomen sotaväen lakkauttamiseen saakka. Armfelt ylennettiin everstiksi vuonna 1819 ja kenraalimajuriksi 1828. Hän erosi armeijan palveluksesta todellisena valtioneuvoksena vuonna 1830.[1]
Armfelt oli Vaasan läänin maaherrana vuosina 1830–1832 ja Uudenmaan läänin maaherrana (vuodesta 1838 kuvernöörinä) 1832–1847. Hän sai keisarillisen hovin kamariherran arvon vuonna 1831 ja hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1834. Armfelt oli viimeksi senaatin talousosaston jäsenenä vuosina 1847–1853 ja Suomen ruotujakoisten tarkk’ampujapataljoonien tarkastajana vuosina 1854–1855. Hän omisti vuoteen 1852 saakka Elimon kartanon Pohjan pitäjässä ja sen jälkeen Oulunkylän kartanon Helsingin pitäjässä.[1] Hän ei kuitenkaan asunut Oulunkylän kartanossa vaan perintötilallaan Halikon Joensuun kartanossa.[2] Lisäksi Armfelt vuokrasi vuosina 1833–1844 valtion omistamaa Viikin latokartanoa Helsingin pitäjässä.[3]
Armfelt oli naimisissa vuodesta 1819 englantilaisen Louise Cuthbert-Brooken (1801–1865) kanssa, jonka vanhemmat olivat Englannin armeijan eversti Thomas Brooke ja englantilaisyntyinen Sara Cuthbert Brooke Klinckowström (1772–1838). Heidän lapsiaan olivat kenraalimajuri Gustaf Wilhelm Artur Armfelt (1821–1880), Matilda Hedvig Sara Armfelt Wedel-Jarlsberg (1822–1862), vapaaherratar, keisarinna Aleksandra Fjodorovnan hovinainen Adelaide Auguste Wilhelmine Armfelt Gripenwaldt (1825–1871) ja Olga Lovisa Axelina Armfelt (1828–1855).[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Armfelt, Gustaf Magnus Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Oulunkylän kantakylän kaupunkipolku (s. 8) Kaupunginosat.net. Viitattu 13.9.2023.
- ↑ Viikin latokartanon tilan historia, s. 45 Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2004.