Gustaf Wilhelm Ladau

suomalainen poliitikko

Gustaf Wilhelm Ladau (27. maaliskuuta 1765 Iisalmi16. elokuuta 1833 Helsinki) oli suomalainen Ruotsin armeijassa palvellut upseeri, joka osallistui Anjalan liittoon ja pakeni Venäjälle. Hän toimi Suomen sodan jälkeen Suomen postitirehtöörinä ja senaattorina.

Gustaf Wilhelm Ladau, Johann Rombauerin maalaama muotokuva vuodelta 1822.

Ladaun vanhemmat olivat Savon jalkaväkirykmentin majuri Fredrik Wilhelm Ladau (1727–1773) ja Anna Kristina Furumarck (1730–1805). Hän meni itsekin sotilasuralle ja palveli kapteenina Kustaa III:n sodan alkaessa Venäjää vastaan 1788. Ladau oli mukana Anjalan liiton salahankkeessa mutta hän onnistui välttämään pidätyksen pakenemalla Venäjälle. Ruotsissa Ladau tuomittiin poissaolevana kuolemaan sekä menettämään omaisuutensa ja aatelisarvonsa. Ladaun kuolemantuomio peruttiin kuitenkin 1810.

Venäjällä Ladau yritti ensin huonolla menestyksellä hankkia elantonsa kauppiaana mutta sitten hän pääsi tilanhoitajaksi kreivi Saltykovin palvelukseen. Ladau pääsi muutaman vuoden kuluttua valtion virkamieheksi ja Suomen sodan jälkeen hänestä tuli 1811 Suomen postilaitoksen postitirehtööri. Ladau sai hovineuvoksen arvon 1809 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1817. Ladau järjesti postilaitoksen tehokkaasti kuntoon mutta hänen käyttöönottamansa kirjesensuuri herätti arvostelua Suomessa. Ladausta tuli myös senaattori ja hän sai takaisin aatelisarvonsa päästyään Suomen ritarihuoneen jäseneksi 1818.

Ladau hankki omistukseensa Helsingin läheltä Hämeenkylän kartanon ja kutsui arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelemaan kartanoon uudet empiretyyliset rakennukset. Vain kaksi siipirakennusta ehti valmistua ennen Ladaun kuolemaa. Ladau oli naimisissa 1804–1817 Amalia Helena von Vegesackin (1777–1818) kanssa, liitto päättyi avioeroon. Vuodesta 1817 hänen puolsonsa oli Fredrika Sofia Fock (1777–1849).

Ladau osallistui Porvoon valtiopäiville 1809 aatelissäädyn edustajana.[1]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa