Gustaf Komppa
Gustaf Komppa (28. heinäkuuta 1867 Viipuri – 20. tammikuuta 1949 Helsinki[1]) oli arvostetuimpia suomalaisia kemistejä 1900-luvun alkupuolella. Hän toimi kemian professorina Teknillisessä korkeakoulussa 1908–1937 ja Turun yliopiston kanslerina 1935–1945. Hän oli merkittävä yhteiskunnallinen toimija Suomen tiede-elämässä.[1][2]
| Gustav Komppa | |
|---|---|
 Gustav Komppa 1930-luvun alussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. heinäkuuta 1867 Viipuri |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1949 (81 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kemian professori, yliopiston kansleri |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Polytekninen opisto (DI 1890), Helsingin yliopisto (FK 1891, FL 1893 ja FT 1894) |
| Instituutti | Teknillinen korkeakoulu, Turun yliopisto |
Komppa aloitti opinnot vuonna 1886 ja valmistui vuonna 1890 diplomi-insinööriksi Helsingin Polyteknisestä opiston kemian osastolta.[2] Helsingin yliopistosta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1891, filosofian lisensiaatiksi 1893 ja filosofian tohtoriksi 1894. Hän opiskeli myös ulkomailla, Zürichissä vuonna 1892 (Arthur Hantzschin luona) aloittaessaan väitöskirjatutkimustaan. Komppa väitteli Helsingissä 1893[2]), Leipzigissa 1895 ja Pariisissa 1902. Tämän ohella hän matkusti useasti eri maihin Euroopassa ja Yhdysvaltoihin. Hän oli Helsingin yliopiston kemian dosentti vuosina 1898–1903.[1]
Komppa työskenteli vuonna 1894 Polyteknisen opiston yleisen kemian apuopettajana ja vuonna 1899 nuorempana kemian opettajana. Hän oli 1895–1937 Teknillisen korkeakoulun (Polyteknisen opiston) kemian laboratorion prefekti vuosina ja 1908–1937 kemian professori. Turun yliopiston kanslerina hän toimi vuodet 1935–1949.[1]
Komppa vaikutti suuresti kemian insinöörikoulutuksen edistämiseen Suomessa lähes puolen vuosisadan ajan.[2] Kompan tunnetuimpia tieteellisiä saavutuksia oli kamferin kokonaissynteesin kehittäminen vuosina 1901–1903[2] ja myös pineenin totaalisynteesin kehittäminen 1937. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän valmisti hartsihappoja kotimaisista raaka-aineista. 1930-luvulla Komppa kehitti ns. Komppa-menetelmän synteettisen bensiinin ja voiteluöljyjen valmistamiseksi paineen alla turpeesta[2] ja puuraaka-aineesta mutta ei onnistunut saamaan rahoitusta bensiinin teollisen valmistamisen aloittamiseenlähde?.
Komppa sai mainetta myös koristepuiden ja -kasvien viljelijänä. Hänellä oli laaja puutarha koristepensaineen ja hedelmäpuineen ensin Vääksyssä, myöhemmin Karjalohjalla.[2] Jälkimmäisestä on muotoutunut nykyinen Tammiston arboretum.[3]
Komppa vaikutti panoksellaan merkittävästi myös suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Hän oli vuodesta 1903 lähtien lukuisien valtiollisten komiteoiden jäsen tai puheenjohtaja. Hän oli lääkevalmistaja Orionin ja Valtion Ruutitehtaan (Vihtavuori) perustajia. Komppa taisteli myös väsymättömästi suomen kielen yleisemmän käytön puolesta opetuksessa ja teollisuudessa. Hän oli aloitteentekijöitä suomenkielisen Suomalaisen tiedeakatemian (1907) perustamiseksi, ja hänestä tuli tiedeakatemian ensimmäinen pysyvä sihteeri vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet kutsuttiin kunniajäseneksi. Samoin hän oli perustamassa suomenkielistä Suomalaisten Kemistien Seuraa vuonna 1919 ja oli seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Ansioistaan kemian alalla Suomessa hänet palkittiin vuonna 1937 ensimmäisellä Gadolin-mitalilla.[2] Hän oli monien muidenkin järjestöjen kunniajäsen ja sai useita kunniamerkkejä ansioistaan.[1]
Komppa oli sekä Suomalaisen tiedeakatemian että Suomen tiedeseuran jäsen. Hän kuului jäsenenä myös Norjan kuninkaalliseen tiedeakemiaan (1927-), Saksan luonnontiedeakatemiaan Hallessa (1931-), Tanskan tiedeseuraan (1933-), Ruotsin insinööritieteiden akatemiaan (1935) ja Uppsalan kuninkaalliseen tiedeseuraan (1936-). Hän oli Kööpenhaminan (1929), Uppsalan (1932) ja Heidelbergin yliopiston (1936) kunniatohtori. [1]
Kompan tuotanto käsitti noin 200 tieteellistä julkaisua orgaanisen synteettisen kemian alalta ja muita julkaisua.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 888. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b c d e f g h i Komppa, Gustaf uppslagsverket.fi. Viitattu 3.7.2017. (ruotsiksi)
- ↑ Kristin Lauharo: Tammiston arboretum – yksi maamme upeimmista puulajipuistoista 13.10.2014. retkipaikka.fi. Arkistoitu 15.8.2017. Viitattu 5.7.2017. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Gustaf Komppa kemianhistoria.luma.fi
- Komppa ja Tammisto, Suomen Kuvalehti, 26.5.1934, nro 22, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Karjalohjan Tammisto, Suomen Kuvalehti, 7.8.1937, nro 32, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot