Gnassingbé Eyadéma
Gnassingbé Eyadéma (26. joulukuuta 1935 – 5. helmikuuta 2005)[1] oli Togon presidentti vuodesta 1967 kuolemaansa saakka.
| Gnassingbé Eyadéma | |
|---|---|
 |
|
| Togon presidentti | |
| Pääministeri |
Joseph Kokou Koffigoh Edem Kodjo Kwassi Klutse Eugene Koffi Adoboli Agbéyomé Kodjo Koffi Sama |
| Edeltäjä | Kléber Dadjo |
| Seuraaja | Faure Gnassingbé |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. joulukuuta 1935 Pya, Ranskan Togomaa |
| Kuollut | 5. helmikuuta 2005 (69 vuotta) Tunis, Tunisia |
| Puoliso | Véronica Massan |
| Tiedot | |
| Puolue | Togolaisten kansanrintama |
Elämäkerta muokkaa
Eyadéma syntyi Pyan kylässä maanviljelijäperheeseen. Hänen alkuperäinen nimensä oli Étienne Eyadéma Gnassingbé, mutta hän muutti sen afrikkalaisemmaksi vuonna 1974 jolloin sukunimestä tuli etunimi. Eräiden lähteiden mukaan hänen virallinen syntymävuotensa ja päivänsä ovat puhdasta sepitettä ja hän olisi syntynyt ehkä vuonna 1930. Eyadéma sai heikon koulutuksen, mutta nuorukainen pärjäsi hyvin urheilussa. Koska armeija näytti tarjoavan ainoan mahdollisuuden päästä eteenpäin, hän matkusti Ranskan Dahomeyhin liittyäkseen Ranskan siirtomaa-armeijaan.[2][3]
Eyadéma palveli vuosina 1953–1961 Ranskan armeijassa. Hän osallistui sekä Indokiinan sotaan että Algerian sotaan. Kotimaahansa hän palasi vuonna 1962. Presidentti Emmanuel Bodjollé kieltäytyi ottamasta Ranskan siirtomaasodissa palvellutta 626 togolaista uuden valtion armeijaan. Tämä aiheutti kiistaa hallinnon ja armeijan välillä johtaen vallankaappaukseen. Eyadéma johti vallankaappausta, jonka yhteydessä Togon presidentti Sylvanus Olympio syöstiin vallasta ja surmattiin. Epäillään, että Eyadéma surmasi Olympion. Uudeksi presidentiksi nousi Nicolas Grunitzky.[4][3]
Grunitzky yritti turhaan luoda Togosta monipuoluevaltion. Hänen heikon hallintonsa aikana Eyadéman suosio kasvoi kasvamistaan niin armeijan kuin tavallisen kansankin parissa.[5] Uusi, tällä kertaa veretön vallankaappaus tapahtui vuonna 1967. Eyadéma nousi Togon presidentiksi ja johti maata seuraavat 38 vuotta. Hän hoiti sekä maan presidentin että turvallisuusministerin virkoja. Aikaisempia hallintoja ulkomaille paenneiden togolaisten sallittiin palata maahan. Tuolloin luvattiin, että uudesta perustuslaista järjestetään kansanäänestys, mutta sitä ei koskaan järjestetty.[4][6]
Vuonna 1969 perustettiin maan ainoa sallittu puolue, RPT (Rasseblement du peuple togolais), joka oli ideologialtaan nationalistinen. Puolueen johtajaksi asettui presidentti Eyadéma. Kansan suosiota hankkittiin nationalismilla ja Eyadéma näytti kansalle esimerkkiä afrikkalaistamalla nimensä.[4]
Oppositiosta ei ollut juurikaan huolta Eyadémalle. Vastustajat olivat joko maanpaossa, tai kokivat mystisen kuoleman, kuten entinen varapresidentti tai kansansuosiota nauttinut armeijan komentaja Koffi Kongo. Toisaalta hän pelkäsi loppuikänsä murhatun presidentti Olympion suvun kostavan hänelle.[3]
1972 pidettiin presidentinvaalit, jotka Eyadéma voitti, koska vastaehdokkaita ei ollut. Samoin kävi vuonna 1979. Maan ainoan sallitun puolueen puheenjohtajasta tuli aina automaattisesti maan presidentti. Vuonna 1979 julistettiin Togon siirtyneen siviilivaltaan, mutta tämä oli pelkkä muodollisuus. Valta maassa säilyi tiukasti Eyadémalla joka voitti vaalit jälleen 1979, ollen ainoa ehdokas. Samanlaiset vaalit pidettiin myös vuonna 1986.
Eyadéman valtakaudella tapahtui Togossa myös positiivista kehitystä. Ranska, Saksan liittotasavalta ja Yhdysvallat investoivat maahan ja sen talous kasvoi aina 1980-luvulle asti. Lomén satamasta tuli merkittävä alueellinen vientisatama ja talouskasvun merkkinä sen kauppoihin alkoi ilmestyä ulkomaalaisia merkkituotteita. Maan fosfaattivarannot kansallistettiin ja tämä lisäsi maan verotuloja. Talous hyötyi yhteiskunnallisesta vakaudesta. [7]
Valtakautensa aikana Eyadéma selvisi useista murhayrityksistä. Vuonna 1974 Eyadéma selvisi hengissä lentokoneen maahansyöksystä. Tammikuun 24. päivänä häntä kuljettanut lentokone syöksyi maahan. Togon valtiollisen propagandan mukaan Eyadémalla oli käytössään yli-inhimillisiä voimia, joiden turvin hän säilyi ainoana matkustajana elävänä. Todellisuudessa eloonjääneitä oli muitakin.[8] Onnettomuuden tapahtumapäivä julistettiin valtiolliseksi juhlapäiväksi jolloin "juhlitaan voittoa pahuuden voimista". Eyadéma oli itse sitä mieltä, että kyseessä ei ollut lento-onnettomuus, vaan imperialistien sabotaasi. Sen oli tarkoitus estää häntä kansallistamasta Togon fosfaattikaivosyhtiötä (CTMB).
Vuoden 1991 elokuussa kansalliskokous asetti Joseph Koukou Kaffigohin Togon pääministeriksi. Eyadéma yritti estää tämän painostamalla kansalliskokousta sotilailla, mutta hän kuitenkin mukautui päätökseen. Tämän jälkeen hän oli lähinnä seremoniallinen presidentti. Hänen onnistui kuitenkin vaikuttaa maan asioihin hänelle uskollisen armeijan avulla.
Uusi murhayritys tapahtui maaliskuussa 1993, jolloin Eyadéma oli majoittuneena Tokoi sotilasleiriin. Hyökkäyksessä sai surmansa useita henkilöitä, mukaan lukien presidentin henkilöstöpäällikkö. Saman vuoden elokuussa järjestettiin uudet presidentinvaalit. Näihin vaaleihin oli oikeus asettaa ehdokkaita kaikista puolueista. Pääoppositiopuolueet boikotoivat niitä ja Eyadémalla oli vastassaan vain mitättömien pikkupuolueiden ehdokkaita. Hän sai 96,42 prosenttia äänistä. Äänestysinto oli laimeaa hänen kotimaakuntansa Koron ulkopuolella. Hänet äänestettiin valtaan uudelleen vuonna 1993. Tällä kertaa vastassa olivat maan ensimmäisen presidentin poika Gilchrist Olympio ja hänen puolueensa UFC (yhdistyneet muutosvoimat). Eyadéman ilmoitettiin saaneen virallisesti 52,13% äänistä. Vaaleja moitittiin epärehellisiksi ja niiden yhteydessä väitetään surmatun satoja opposition kannattajia. Euroopan unioni jätti vaalien johdosta vastalauseensa.
Eyadéma toimi Afrikan unionin puheenjohtajana vuosina 2000 ja 2001. Hän toimi myös rauhanneuvottelijana, tosin ilman menestystä, Norsunluurannikon sisällissodassa.
Togon perustuslakia muutettiin joulukuussa 2002. Tällöin poistettiin presidentin virkakausia rajoittanut pykälä. Pykälän mukaan yksi henkilö saa olla presidenttinä vain kaksi viisivuotiskautta. Tämän takia Eyadéman olisi pitänyt astua sivuun vuonna 2003. Vaalit pidettiin kesäkuussa 2003 ja Eyadéma voitti ne saaden 57.8% äänistä. Samalla tehtiin myös toinen muutos perustuslakiin. Presidentin vähimmäisikä laskettiin 45 vuodesta 35 vuoteen. Tämän katsottiin olevan dynastisen vallanperimyksen valmistelua: jos Eyadéma kuolisi yllättäen, hänen poikansa Faure Gnassingbé olisi seuraaja.[9] Eyadéma itse ilmoitti tekevänsä "henkilökohtaisen uhrauksen" ryhtymällä uudelleen presidentiksi. Euroopan unioni asetti Togolle perustuslain muuttamisen takia talouspakotteita.[10]
Euroopan unioni lähetti 1. kesäkuuta 2004 Togoon valtuuskunnan, jonka tehtävänä oli arvioida maan demokratian tilaa ja aloittamaan maassa demokraattiset prosessit. Tarkoituksena oli käynnistää dialogi hallituksen ja opposition välillä. Euroopan unioni halusi tavata muidenkin puolueiden kuin Eyadéman RPT:n edustajia, mutta hallitus asetti tapaamisille erittäin hankalia ehtoja. Niiden takia oppositiojohtajat, kuten Gilchrist Olympio, Yawoui Agboyibo ja Leopold Grinnivi katsoivat parhaaksi boikotoida tapaamisia. Euroopan unioni oli myös kiinnostunut Togon yleisestä ihmisoikeustilanteesta ja lehdistönvapaudesta. BBC:lle Eyadéma totesi, että Afrikka demokratisoituu "omia polkujaan ja omia aikojaan.[11]
Eyadéma kuoli lentokoneessa matkalla Ranskaan saamaan apua terveysongelmiinsa 5. helmikuuta 2005. Kuolinsyyksi ilmoitettiin sydänkohtaus. Kuolinhetkellään hän oli Afrikan pisimpään vallassaollut valtionpäämies. Togoon hän oli rakentanut järjestelmän, jossa mitään merkittäviä asioita ei voitu ratkaista ilman häntä. Hänellä oli kolme vaimoa ja useita lapsia.[10][5][12]
Eyadéman kuoleman jälkeen valtaan nousi monimutkaisten laki- ja vaalioperaatioiden jälkeen hänen poikansa Faure Gnassingbé.
Henkilöpalvonta muokkaa
Togoon luotiin massiivinen henkilökultti Eyadéman ollessa presidenttinä. Perustettiin laulu- ja tanssiryhmä, johon kuului tuhat naista. Heidän tehtävänään oli laulaa ja tanssia presidentin kunniaksi. Presidentin kuvia oli esillä kaikissa kaupoissa. Maassa myytiin hänen kuvallaan varustettuja rannekelloja. Lisäksi ilmestyi sarjakuva, jossa Eyadéma oli supersankari, joka oli haavoittumaton ja varustettu yli-inhimillisillä voimilla. Eyadéman kunniaksi Togon pääkaupunkiin Loméen pystytettiin pronssinen patsas. Lisäksi Lomén kansainvälinen lentokenttä on nimetty hänen mukaansa.
Lisää aiheesta muokkaa
- https//www.africa-confidential.com/profile/id/4346/Gnassingb%26eacute%3B_Eyad%26eacute%3Bma
- http://www.gettyimages.com.au/photos/gnassingbe-eyadema?phrase=gnassingbe%20eyadema&sort=mostpopular
Lähteet muokkaa
- ↑ Gnassingbé Eyadéma, 69, Togo Ruler, Dies The New York Times. 7.2.2005. Viitattu 5.3.2014. (englanniksi)
- ↑ http://www.universalis.fr/ensyclopedie/gnassingbe-eyadema/
- ↑ a b c Kaye Whiteman: Gnassingbe Eyadema The Guardian. 7.2.2005. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Gnassingbé Eyadéma | Togolese President, Military Leader & Author | Britannica www.britannica.com. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Gnassingbé Eyadéma Biography biography.jrank.org. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Gnassingbé Eyadéma Biography biography.jrank.org. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Gnassingbé Eyadéma | Togolese President, Military Leader & Author | Britannica www.britannica.com. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ http://www.ufctogo.com/spip.php?page=article.texteid.article=267
- ↑ Archive | Union internationale de la Presse francophone www.presse-francophone.org. Viitattu 28.9.2023.
- ↑ a b Agence France-Presse: Gnassingbé Eyadéma, 69, Togo Ruler, Dies The New York Times. 7.2.2005. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
- ↑ news.bbc.co.uk/2/hi/africa/830774
- ↑ Kaye Whiteman: Gnassingbe Eyadema The Guardian. 7.2.2005. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)