Avaa päävalikko

Giovanni Pastrone (13. syyskuuta 1883 Asti, Italia27. kesäkuuta 1959 Torino, Italia) oli italialainen elokuvatuottaja, -ohjaaja, -käsikirjoittaja ja -teknikko, joka oli Italian elokuvan pioneereja.

Giovanni Pastrone
600full-giovanni-pastrone.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 13. syyskuuta 1883
Asti, Italia
Kuollut 27. kesäkuuta 1959 (75 vuotta)
Torino, Italia
Ammatti elokuvatuottaja, -ohjaaja, -käsikirjoittaja ja -teknikko
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Cabiria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pastrone aloitti elokuvauransa 1905, juolloin hän toimi Torinossa lähinnä hallinto- ja tekniikkapuolella. Hänestä tuli kuitenkin nopeasti Itala Film -yrityksen keskeisimpiä hahmoja. Hän matkusti 1908 Pariisiin houkutellakseen ranskalaisen koomikon André Deedin Italiaan.[1] Pastrone nousi 1909 Itala Filmin johtoon ja ohjasi samana vuonna ensimmäiset elokuvansa, Il conte Ugolinon ja Agneses Viscontin. Samaan aikaan hän kirjoitti käsikirjoituksia, kehitti elokuvalaitteita ja perusti elokuvateattereita levittääkseen elokuviaan.[2]

Pastrone ohjasi Italian elokuvan varhaisimpia yleisömenestyksiä, Troijan hävityksen (1911) ja Cabirian (1914).[1] Varsinkin Cabiria oli suurmenestys. Siinä yhdistyivät monia taiteellisia ja teknisiä keksintöjä, joiden ansiosta Italian elokuvateollisuus nousi hetkellisesti maailman kärkipaikalle. Pastrone vaati toista puunilaissotaa käsittelevälle elokuvalleen historiallista täsmällisyyttä ja tutki Louvressa kalustuksia ja pukuja. Hän myös kehitti elokuvaa varten dollyn, jonka avulla hän pystyi tekemään kamera-ajoja elokuvan valtavissa lavasteissa.[3] Cabiriaa markkinoitiin elokuvan osittain käsikirjoittaneen kirjailija Gabriele D’Annunzion nimellä, ja ohjaajan nimi jäi vuosiksi tuntemattomaksi.[2]

Pastrone jatkoi Cabirian jälkeen tekemällä sarjan Maciste-elokuvia, joissa pääosaa näytteli Bartolomeo Pagano. Pastrone työskenteli tuolloin D’Annunziolta saamallaan pseudonyymillä Piero Fosco ja ohjasi seuraavaksi elokuvat Il fuoco (1915), Tigre reale (1916) ja Hedda Gabler (1919). Itala Film liitettiin 1919 toiseen elokuvayhtiöön, ja Pastrone menetti taiteellisen vapautensa. Hän ohjasi vielä 1923 elokuvan Povere bimbe, mutta jätti sen jälkeen elokuvateollisuuden. Pastrone palasi kuitenkin 1931 äänittämään ääniraitaa Cabirialle. Vasta tuolloin Pastrone myös tunnustettiin elokuvan ohjaajana.[2]

LähteetMuokkaa

  • Bondanella, Peter: Italialainen elokuva neorealismista nykypäivään. Suomentanut Anttila, Eila. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto, 1993. ISBN 951-37-1018-1.
  • Giovanni Pastrone Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 2.12.2012. (englanniksi)
  • Vincendeau, Ginette (toim.): Encyclopedia of European Cinema. London: Cassell & British Film Institute, 1995. ISBN 0-304-33305-0.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Vincendeau, s. 327.
  2. a b c Encyclopædia Britannica.
  3. Bondanella, s. 15–16.

Aiheesta muuallaMuokkaa