Gideon Ernst von Laudon
Gideon Ernst von Laudon (tai Loudon; 2. helmikuuta 1717 Laudohn, Ruotsin Liivinmaa – 14. heinäkuuta 1790 Neutitschein, Määri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta) oli baltiansaksalaista syntyperää ollut itävaltalainen vapaaherra ja sotamarsalkka. Häntä on kutsuttu yhdeksi aikansa suurimmista sotapäälliköistä seitsenvuotisessa sodassa 1756–1763 Fredrik Suurta vastaan ja Itävallan ja Turkin välisessä sodassa 1787–1791.[1][2]
| Gideon Ernst von Laudon | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. helmikuuta 1717 Laudohn, Ruotsin Liivinmaa (nykyään Madonan kunta, Latvia |
| Kuollut | 14. heinäkuuta 1790 (73 vuotta) Neutitschein, Määri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Koulutus ja ura | |
|
|
|
Elämä ja ura muokkaa
Laudon kuului Skotlannista Liivinmaalle vuosisatoja aikaisemmin muuttaneeseen sukuun. Hänen isänsä oli everstiluutnantti, joka jäi eläkkeelle Ruotsin palveluksesta. Poika lähetettiin vuonna 1732 Venäjän armeijaan kadetiksi. Hän osallistui Puolan perimyssodassa sotamarsalkka Burkhard Christoph von Münnichin johtamaan Danzigin piiritykseen vuonna 1734, venäläisten marssille Reinille vuonna 1735 ja Turkin sotaan 1738–1739. Tyytymättömänä tulevaisuudennäkymiinsä hän erosi vuonna 1741 ja hakeutui muualle sotilastehtäviin. Hän lähti Venäjältä everstiluutnanttina ja siirtyi vuonna 1742 Itävallan palvelukseen, ja kunnostautui Itävallan perimyssodassa.[1][2]
Laudonin nopea urakehitys alkoi seitsenvuotisessa sodassa. Hänen saavutuksistaan on mainittava erityisesti hänen osallistumisensa Prahan taisteluun 6. toukokuuta 1757, jonka jälkeen hänestä tuli kenraalimajuri ja hiljattain perustetun Maria Teresian ritarikunnan ritari, Olmützin piirityksen kukistaminen Domstadtlin taistelussa 30. kesäkuuta 1758, sekä hänen osallistumisensa Hochkirchin taisteluun, jonka jälkeen hänet korotettiin vapaaherran arvoon, ja voitto Kunersdorfissa elokuussa 1759. Vuonna 1760 hän voitti taistelut Landeshutissa ja valloitti Glatzin linnoituksen, mutta kärsi tappion Liegnitzissä Fredrik Suurta vastaan. Syys-lokakuussa 1761 hän valloitti Schweidnitzin. Vuonna 1769 hänestä tuli Määrin kenraalikomentaja ja vuonna 1778 sotamarsalkka, ja Baijerin perimyssodan syttyessä seuraavana vuonna hänelle annettiin Saksin rajalle kootun armeijan komento. Itävallan-Turkin sodan sytyttyä vuonna 1788 hänelle annettiin Itävallan joukkojen komento Kroatiassa, ja hän päätti sodan valloittamalla Belgradin. Kun seuraavana vuonna sota Preussin kanssa uhkasi puhjeta, keisari Leopold nimitti hänet Itävallan asevoimien ylipäälliköksi.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Loudon, Ernst Gideon, Freiherr von Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 22.4.2023.
- ↑ a b c Lau’don (Loudon), Gideon Ernst von Nordisk familjebok. 1911. Viitattu 22.4.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gideon Ernst von Laudon Wikimedia Commonsissa
