Gertrud Nivellesiläinen

Pyhä Gertrud Nivellesiläinen (626 Landen – 659 Nivelles, Belgia) oli frankkien major domuksen Pipin I:n tytär ja Nivellesin luostarin abbedissa^[1], jota kunnioitetaan pyhimyksenä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa. Hänen muistopäivänsä on 17. maaliskuuta,^[1] joka sen mukaisesti on myös Gertrudin ja Kertun nimipäivä.

Gertrudin vanhemmat olivat frankkilainen major domus Pipin I ja hänen puolisonsa Pyhä Itta. Hän oli Andennen abbedissan, Pyhän Beggan, Pyhän Bavon ja Grimoald I:n sisar. Pipinin kuoltua vuonna 640 Itta perusti Nivellesiin, nykyiseen Belgiaan, kaksoisluostarin Maastrichtin piispan, Pyhän Amanduksen neuvosta. Gertrudista tuli luostarin ensimmäinen abbedissa.

Pyhän Gertrudin kultti levisi 1300-luvun puolivälissä myös Pohjoismaihin. Muun muassa kaupunkeihin, joissa asui saksalaisperäistä väestöä, perustettiin Gertrud-kiltoja. Myös Suomessa toimi keskiajalla Pyhälle Gertrudille omistettuja kiltoja ainakin Ulvilassa ja Turussa.^[2]

Pyhimyslegendan mukaan Gertrud olisi pelastanut muutamia merenkulkijoita, jotka olisivat huutaneet hänelle todettuaan olevansa merihädässä. Tämän vuoksi hänestä tuli keskiajalla matkustajien suojeluspyhimys. Niinpä ennen matkalle lähtöä juotiin malja Pyhän Gertrudin muistoksi.

Gertrud kuvataan tavallisesti benediktiiniasussa kädessään kirkon pienoismalli, kirja tai abbedissan sauva. Toisinaan hänellä on kruunu päässään. Kirkon pienoismalli hänen attribuuttinaan viittaa siihen, että hän kannatti innokkaasti uusien kirkkojen rakentamista.

Myöhäiskeskiajalla hänet kuvattiin toisinaan rottien ympäröimänä. Hänet kuvataan rotilta ja hiiriltä suojelevana pyhimyksenä 1400-luvulla mustan surman aikana erityisesti lounaisessa Saksassa, Alankomaissa ja Kataloniassa. Gertrud on myös monien kirkkojen suojeluspyhimys, ja häntä kutsutaan auttajana kuolinhetkellä. 1980-luvulta lähtien hänet on satunnaisesti esitetty kissojen suojeluspyhimyksenä, mutta tästä ei ole aiempaa aineistoa^[3].

Lähteet

Orrling Carin: Medeltidens ABC, s. 139. Tukholma: Bokförlaget Prisma, 2001. ISBN 91-518-3926-1 Teoksen verkkoversio. (ruotsi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Dick Harrisonn: Krigarnas och helgonens tid: Västeuropas historia 400.800 e.KR, s. 72, 317. Tukholma: Prisma, 2001. 91-518-3897-4 (ruotsi)
Tuve Skånberg: Glömda gudstecken: från fornkyrklig dopliturgi till allmogens bomärken. Lund Universitets Kyrkohistoriska Arkiv, 2003. 91-89515-06-4 Teoksen verkkoversio.
”Gertrud”, Nordisk familjebok, 9. osa (Fruktodling–Gossensass, s. 1065. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.

Viitteet

↑ ^a ^b ”Gertrud”, Otavan iso Fokus, 2. osa (El–Io), s. 895. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4
↑ Juhani Rinne: Turun tuomiokirkko keskiaikana II Alttarit ja kirkolliset toimitukset, s. 73. Turku: Turun tuomiokirkon isännistö, 1948.
↑ John Philip O'Neill, Metropolitan Cats, New York, Metropolitan Museum of Art, 1981, p. 47

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gertrud Nivellesiläinen Wikimedia Commonsissa

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Gertrud av Nivelles

[Fokus-1] ”Gertrud”, Otavan iso Fokus, 2. osa (El–Io), s. 895. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4

[2] Juhani Rinne: Turun tuomiokirkko keskiaikana II Alttarit ja kirkolliset toimitukset, s. 73. Turku: Turun tuomiokirkon isännistö, 1948.

[3] John Philip O'Neill, Metropolitan Cats, New York, Metropolitan Museum of Art, 1981, p. 47

[1]

[2]

[3]