Wikipedia

Gero Hottinger

Gero Hottinger (30. kesäkuuta 1948 Düsseldorf, Saksa – 31. heinäkuuta 2012 Espoo) oli tunnettu, syntyjään saksalainen ja sittemmin suomalaistunut keittiömestari ja ravintoloitsija.[1][2] Hän työskenteli ja toimi vuosina 1994–2000 ravintoloitsijana Suomen tunnetuimpiin keittiömestareihin kuuluvan Eero Mäkelän kanssa ravintola Kanavarannassa. Heidän ravintolalleen myönnettiin Vuoden ravintola 1998 -tunnustus[3][4] sekä American Express -yhtiön Parhaan palvelun palkinto (1998-2000).

Hottinger aloitti työuransa 1960-luvun alussa piccolona Düsseldorfin Savoy-hotellissa, jossa hän myös opiskeli oppisopimuksella kokiksi vuosina 1964–1967. Hän työskenteli Ruotsissa Tukholman Grand-hotellin keittiössä 1968–1971, sitten vuonna 1971 Kalastajatorpalla ja oli Inter-Continentalin pääkylmäkkönä vuodesta 1971. Vuodesta 1975 lähtien Hottinger oli Ragni Rissasen ravintoloiden palveluksessa seitsemän vuoden ajan. Hottingerin seuraavia työpaikkoja olivat Budapest (1985), La Vista (1986) sekä 1990-luvun alussa Savoy. Vuoden 1993 lopussa hän ryhtyi ravintoloitsijaksi, ja vuokrasi Katajanokalla sijaitsevan ravintola Kanavarannan yhdessä Eero Mäkelän ja Maria Plantingin kanssa.[2][4]

Mäkelän siirryttyä pois Kanavarannasta 2000, ravintolan omistus järjestettiin uudelleen ja Hottinger vastasi ravintola Kanavarannan keittiöstä jonkin aikaa, kunnes luopui siitä vuoden 2001 lopussa.[5][6] Ostajana oli myöhemmin Royal Ravintolat -konsernina tunnettu yritys, joka uusi tiloja ja ravintolakonseptia hiukan sekä palkkasi keväällä 2012 nyt ravintola Nokaksi nimettyyn ravintolaansa keittiöpäälliköksi Markus Maulavirran.[7][8]

Hottinger siirtyi puolestaan jonkin ajan kuluttua Lempäälässä sijaitsevan Villa Hakkari -kartanoravintolan ravintoloitsijaksi. Tästä yrittäjyydestä hän luopui sukupolvenvaihdoksella vuonna 2010 tyttärensä Katja Hottingerin ja vävypoika, kokki Arto Rastaan hyväksi. [6]

Keittiömestari Hottinger perusti Eero Mäkelän kanssa vuonna 1995 Helsingin kulinaarisen instituutin, jossa annetiin keittiötaidon opetusta. Hottinger jatkoi tämän instituutin johdossa vuoteen 2010 asti.[4][6] Jo 2000-luvun alkupuolella tultaessa useat muutkin ravintola-alan yrittäjät ryhtyivät järjestämään samantyyppisiä ruoka-alan kursseja, mitä Mäkelän ja Hottingerin perustama kulinaarinen instituutti myi asiakkailleen.[9]

Teokset muokkaa

  • Eero Mäkelä, Gero Hottinger, Pekka Immonen & Kai G. Lindholm (kuvat): Muikkutortusta riekonrintaan. Uusia suomalaisia makuelämyksiä. Helsinki: Otava, 1995 (2. painos 1997). ISBN 951-1-13810-3.
  • Gero Hottinger, Kaj G. Lindholm (kuvat) & Pekka Råman (toim.): Kerrassaan herkullista! : puhtaita suomalaisia makuja eurooppalaiseen tapaan. Helsinki: Otava, 2004 (2. painos 2005). ISBN 951-1-19614-6.
  • käännös (2004) englanniksi Simply delicious! : pure Finnish flavours. Otava, ISBN 951-1-19785-1.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Muistot: Gero Hottinger (rajoitettu lukuoikeus) Helsingin Sanomat, hs.fi. 12.8.2012. Viitattu 17.12.2017.
  2. ↑ a b Eero Mäkelä & Merja Sillanpää: Talon tapaan. Suomalaisten keittiömestarien 50 vuotta. Haastattelut s. 151-152. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1777-4.
  3. ↑ Arkistoitu kopioVuoden ravintolat Suomen gastronomien seura, gastronomit.fi. Arkistoitu 4.12.2017. Viitattu 17.12.2017.
  4. ↑ a b c Tarja Salo: Nainen mestarikokkien taustalla Taloussanomat, is.fi. 23.5.1998. Viitattu 17.12.2017.
  5. ↑ Ravintolat Kanavaranta ja Solna yhteen Taloussanomat, is.fi. 13.12.2000. Viitattu 17.12.2017.
  6. ↑ a b c Arkistoitu kopioHyvän ruoan asialla Iltalehti, iltalehti.fi. 4.3.2010. Arkistoitu 1.1.2018. Viitattu 17.12.2017.
  7. ↑ Mikko Montonen: Kanavaranta saa uuden ilmeen Taloussanomat, is.fi. 14.12.2001. Viitattu 17.12.2017.
  8. ↑ Kanavarannasta tuli Nokka Taloussanomat, is.fi. 11.3.2002. Viitattu 17.12.2017.
  9. ↑ Missä, kenelle ja mitä (ravintola-alan yritysten gastronomia-kurssien järjestäjiä) Taloussanomat, is.fi. 28.2.2003. Viitattu 17.12.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gero_Hottinger&oldid=21970292”