Avaa päävalikko

Gerda Qvist (14. elokuuta 1883 Helsinki5. syyskuuta 1957) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia naiskuvanveistäjiä ja suomalaisen mitalitaiteen uranuurtaja.[1]

Qvistin vanhemmat olivat Helsingin polyteknillisen opiston johtaja, valtioneuvos Ernst Edvard Qvist ja Anna Franciska Theodora o.s. Snellman. Tytön haaveet pianistinurasta kariutuivat 17-vuotiaana saatuun vakavaan kuulovammaan.[1]

Qvist opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1902–1903, jossa hänen opettajinaan olivat C. E. Sjöstrand ja Felix Nylund. Hänellä oli kuvataideopettajan pätevyys. Tulevan uran kannalta ratkaisevaa olivat oppivuodet Tukholmassa mitalinkaivertaja, professori Erik Lindbergin opissa. Tällöin hän löysi oman tyylinsä ja erikoistui mitalitaiteeseen. Kotimaisiin yhteisnäyttelyihin hän osallistui vuodesta 1908 alkaen.[1]

Qvist on suunnitellut Helsingissä Hietarannassa olevan aurinkokellon (1931).[2] Hän erikoistui mitaleihin jo 1908. Vuosina 1917–1950 hän suunnitteli kaikkiaan 150 mitalia, muun muassa Jean Sibeliuksen, Henrik Gabriel Porthanin, Sophie Mannerheimin muistomitalin, mitalin Svenska Litteratursällskapetille sekä Fiskarsin, Nokian, Enso-Gutzeitin teollisuuslaitoksille.

Qvistille myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1953, ja vuoden 1937 Budapestin mitalitaiteen näyttelyssä hän sai kultamitalin. Vastaavasta Madridin-näyttelystä 1951 hän sai pronssia.[1]

Aurinkokello
”Tempus fugit”
”MCMXXXI”
”Kellotaulu”
Vuonna 1931 paljastettu Aurinkokello eri puolilta. Kellon osoitin on varastettu 2000-luvulla.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 223. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  2. Aurinkokello (2) Helsingin taidemuseo. Viitattu 7.5.2019.