Georg Meri

virolainen diplomaatti, kirjallisuustieteilijä ja kääntäjä
Georg Meri NKVD:n asiakirjassa vuonna 1941.

Georg-Peeter Meri (8. lokakuuta 1900 Koltšanovo, Uuden-Laatokan kihlakunta, Pietarin kuvernementti, Venäjän keisarikunta10. kesäkuuta 1983 Tallinna, Viron SNT, Neuvostoliitto) oli virolainen diplomaatti, kirjallisuustieteilijä ja kääntäjä.[1]

Elämä ja uraMuokkaa

Georg-Peeter Meri syntyi Laatokan kaakkoisrannalla Uuden-Laatokan kihlakunnassa, joka nykyään tunnetaan Olhavan piirinä. Isä Otto Meri (1862–1942) oli kylän seppä ja vesimyllyn vuokramies. Äiti Julie-Marie Meri (os. Kepper) oli samaten venäjänvirolaisia, käynyt Pietarhovin saksalaisen koulun ja työskennellyt kotiopettajana Pietarissa. Otto Meri oli ostanut vuonna 1902 talon Tallinnasta.lähde? Perhe muutti 1905 Tallinnaan[1]. Vanhemmat erosivat vuonna 1915lähde?.

Georgin isoveli oli Konstantin (Kostja) Meri, joka oli kyydittäjänä ja kommunistina tunnetun Arnold Meren isä. Georgin pikkuveli Peeter kuoli lapsena.lähde?

Georg kirjoitti Tallinnan reaalikoulusta vuonna 1917 ja toimi itsenäisyysjulistuksen (24.2.1918) aikaan Tallinnan suojelukaartin Omakaitsen toiminnassa. Vuonna 1918 Meri opiskeli Moskovan kauppainstituutissa (nyk. Plehanovin talousyliopisto). Bolševikit pidättivät hänet ja hän oli Tšekan vankilassa syyskuusta lokakuuhun 1918. Vuosina 1918–1919 hän osallistui Viron vapaussotaan. Sodan jälkeen Meri kävi reserviupseerikoulun Sotakoulussa, josta valmistui vänrikiksi vuonna 1924. Joulukuussa 1924 hän osallistui kommunistien vallankaappausyrityksen kukistamiseen.lähde?

Meri opiskeli ensin Tarton yliopiston vuosina 1920–1921[1] oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja sitten 1921–1923 filosofisessa tiedekunnassa. Vuonna 1920 hän organisoi Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen (NMKÜ) toimintaa Virossa. Vuonna 1922 hän perusti Viron kristillisen ylioppilasyhdistyksen ja kristillisen ylioppilasliiton sekä Kansainliiton Tarton-yhdistyksen. Opiskelijoiden osakunnista hän kuului Liivika-korporaatioon.lähde?

Georg Meri syntyi Pietarin lähistöllä, ja perhe muutti Tallinnaan vuonna 1905. Meri kävi koulunsa Tallinnassa ja opiskeli Moskovassa mutta joutui bolševikkien vangiksi vuonna 1918. Palattuaan Viroon hän osallistui vapaussotaan. Hän jatkoi opintojaan Tarton yliopistossa (1920–1923) ja Pariisin yliopistossa (1931–1933).[1]

Meri työskenteli Viron tiedeakatemiassa vuosina 1919–1926 ja sitten vuoteen 1940 Viron ulkoasiainministeriössä ulkomaankaupan osastopäällikkönä. Neuvostoliiton miehitettyä Viron hänet pidätettiin ja lähetettiin Siperiaan vuosiksi 1941–1945. Palattuaan Neuvosto-Viroon hän työskenteli toimittajana ja kääntäjänä; hän oli poliittisista syistä vangittuna 1950–1953.[1]

Meri tunnetaan erityisesti Shakespeare-käännöksistään. Hän käänsi Shakespearen näytelmistä suuren osan viroksi sekä julkaisi näytelmistä tutkielmia. Lisäksi hän käänsi venäläisten kirjailijoiden teoksia (mm. Nikolai Dobroljubov, Nikolai Tšernyševski).[1]

Georg Meri avioitui vuonna 1923 Alice-Brigitta Engmannin (1909–1986) kanssa. Heille syntyi kaksi lasta: kirjailija, presidentti Lennart Meri ja valtionvirkamies Hindrek Meri.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Eesti Entsüklopeedia 14, s. 288. Tallinn 2000. ISBN 9985-70-064-3

Aiheesta muuallaMuokkaa