Georg Leinberg
Georg Mikael Leinberg (24. heinäkuuta 1865 Helsingin pitäjä – 20. toukokuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen esittelijäsihteeri ja säästöpankkimies.[1][2][3]
Elämä
muokkaaLeinbergin vanhemmat olivat Jyväskylän seminaarin johtaja, professori Karl Gabriel Leinberg ja Hilma Rosaura Thuneberg. Leinberg pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1885. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1888, filosofian maisteriksi 1890 ja suoritti 1889 kameraalitutkinnon. Vuonna 1896 hänet nimitettiin Suomen ensimmäiseksi säästöpankkien tarkastajaksi, 1900 tullihallituksen tilastokonttorin johtajaksi, 1903 senaatin oikeusosaston aktuaariksi ja 1918 oikeusministeriön tilastokonttorin johtajaksi.[1][2][3]
Leinbergin johtama oikeusministeriön tilastotoimisto alkoi vuodesta 1918 alkaen pitää valtakunnallista rikosrekisteriä ja Leinberg oli rikosrekisterin luoja ja perustaja. Aiemmin rikollisten rekisteröinti oli ollut papiston tehtävänä. Rikosrekisteritoimisto ja tilastotoimisto erotettiin erilleen vuonna 1929 samalla kun rikosrekisteriasetus uusittiin.[4]
Leinberg pani toimeen säästöpankeissa vuoden 1865 säästöpankkilain edellyttämät uudistukset ja laati säästöpankeille mallisäännöt ja käsikirjan oppaaksi säästöpankkien hoitajille sekä korkokirjoja säästöpankkien tarpeiksi. Hänen aloitteestaan pidettiin ensimmäinen yleinen säästöpankkikokous vuonna 1900, jolloin valittiin säästöpankkivaltuuskunta, jossa Leinberg oli sihteerinä.[3]
Leinberg osallistui 1901 Helsingin Suomalaisen Säästöpankin perustamiseen. Hän myös toimi pankin ensimmäisenä kamreerina vuosina 1901–1918. Tämän jälkeen hän oli pankin hallituksen varaesimiehenä, asiamiehenä ja valvojana.[5][1][3]
Kun säästöpankkivaltuuskunnan aloitteesta perustettiin vuonna 1906 Suomen Säästöpankkiyhdistys, Leinberg oli valtuuskunnan toimeenpanevana jäsenenä ja rahastonhoitajana ja kun yhdistys vuonna 1922 uudestaan muodostettiin Suomen Säästöpankkiliitoksi, valittiin Leinberg liiton puheenjohtajaksi. Leinberg oli jäsenenä säästöpankkilakikomiteassa ja hänellä oli merkittävä osuus vuoden 1925 alusta lailla säädetyn säästöpankkien vakuusrahaston aikaansaamisessa. Samoin Säästöpankkien Keskus-Osakepankin perustaminen vuonna 1908 oli suurelta osalta Leinbergin ansiota ja hän oli Säästöpankkien Keskus-Osakepankin johtokunnan jäsenenä pankin perustamisesta lähtien aina vuoteen 1920.[3]
Leinberg kuului 1890-luvulla työväen valtuuskuntaan ja hoiti sen sihteerin tointa. Leinberg toimi Suomen Evankelisluterilaisten seurakuntien paloapuyhdistysten toimitusjohtajana 1902–1925, Suomen säästöpankkivaltuuskunnan toimeenpanevana jäsenenä vuodesta 1903 ja Valkoisen ruusun ritari- kunnan rahastonhoitajana vuodesta 1919. Hän kuului eräiden muiden valtionkomiteoiden ohella tilastokomiteaan 1903–1915. Leinberg sai esittelijäsihteerin arvonimen vuonna 1921.[6][1][3]
Leinberg julkaisi säästöpankkineuvontaa koskevia tilastollisia vuosikirjoja sekä korkokirjoja. Leinberg harrasti kuorolaulua. Hän kuului Muntra Musikanter-mieskuoroon ja kun Laulu-Miehet-kuoro perustettiin, kuului hän sen suurkuoroon.[1][3]
Leinbergin puoliso vuodesta 1892 oli Georgina Edwards.[2]
Teoksia
muokkaa- Suomen ulkomaisen kaupan ja merenkulun kehityksestä vuosina 1865-1894 (1895) (Eripainos julkaisusta Kansataloudellisen yhdistyksen toimitukset.) 30 sivua
- Mallisääntöjä säästöpankeille maalla (1896) Säästöpankkien tarkastajan tiedonantoja 1, 23 sivua
- Käsikirja säästöpankin kirjanpidossa (1897) Säästöpankkien tarkastajan tiedonantoja 2, 70 sivua
- Säästöpankkien keskusosakepankin merkityksestä ja tähänastisesta toiminnasta (1911) Esitelmä säästöpankkimiesten oppikursseilla. 22 sivua
- Rikosrekisteri Suomessa (1920) 12 s.[7]
Lähteet
muokkaa- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 448. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e Esittelijäsihteeri Georg Leinberg, Iltalehti, 20.05.1925, nro 114, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 18.05.2025
- ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b c d e f g Georg Mikael Leinberg, Helsingin Sanomat, 21.05.1925, nro 136, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 18.05.2025
- ↑ Toista miljoonaa rikosrekisteriotetta. Oikeusministeriön rikosrekisteritoimistolla eilen merkkipäivä, Helsingin Sanomat, 02.10.1938, nro 265, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Helsingin Suomalainen Säästöpankki 1901–1992 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 47. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4
- ↑ Fennica. Suomen kansallisbibliografia
Aiheesta muualla
muokkaa- LEINBERG Georg Michael. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.