Georg Bruchmüller
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Georg Bruchmüller (11. joulukuuta 1863 – 26. tammikuuta 1948), lempinimeltään Durchbruchmüller "Läpimurto-Müller", oli saksalainen tykistöupseeri jolla oli suuri vaikutus modernin tykistötaistelutavan kehitykseen.
| Georg Bruchmüller | |
|---|---|
 Georg Bruchmüller |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. joulukuuta 1863 Berliini, Saksa |
| Kuollut | 26. tammikuuta 1948 (84 vuotta) Garmisch-Partenkirchen, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta |
| Palvelusvuodet | 1885–1919 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Eversti |
| Kunniamerkit | Pour le Mérite |
Ensimmäinen maailmansota
muokkaaEnsimmäisen maailmansodan alussa Brüchmuller palasi aktiivipalvelukseen saatuaan aiemmin vapautuksen lääketieteellisistä syistä. Brüchmuller toimi 86. divisioonan tykistökomentajana itärintamalla. Vuonna 1915 hän oli mukana kolmessatoista taistelussa ja hänelle myönnettiin ensimmäisen ja toisen luokan rautaristi.
Naratšjärven taistelun yhteydessä Brüchmuller käytti ensimmäisen kerran keskitettyä tykistön taistelutapaa jossa liikkuva sulkutuli mahdollisti jalkavaën liikkumisen tykistötulen suojassa. Tästä taistelusta hänelle myönnettiin Pour le Mérite, Saksan armeijan korkein kunniamerkki.
Sodan alkuvaiheessa Ranskan ja Saksan armeijat käyttivät pitkiä tulivalmisteluja ennen jalkaväen hyökkäyksiä, esimerkiksi Sommen taistelun aloituksen tulivalmistelu kesti seitsemän päivää. Saksalaiset puolestaan pyrkivät lyhyisiin, intensiivisiin tulivalmisteluihin, kuten Verdunin taistelun kymmenen tuntia kestänyt tulivalmistelu. Brüchmuller kehitti tulivalmistelutavan joka oli tarkkaan ajoitettu ja keskitetysti johdettu. Jokainen patteri sai oman tulisuunnitelmansa jossa kohteita ja kranaattityyppejä vaihdettiin useita kertoja. Tulta siirrettiin eturintamasta selustaan ja takaisin useita kertoja, käyttäen sirpale-, taistelukaasu- ja räjähdekranaatteja. Tuli aloitettiin äkillisesti ja sillä pyrittiin maksimaaliseen tuhovaikutukseen selustassa, viestiyhteyksien katkaisemiseen ja vastatykistötoimintaan. Tämän jälkeen tuli siirrettiin eturintamaan, josta taaksepäin liikkuvalla sulkutulella pyrittiin suojaamaan oman jalkaväen eteneminen ja estämään vihollisen vahvistuksien saapuminen paikalle.
Taistelutapa vaati tarkkaa tietoa lämpötiloista eri korkeuksilla, tuulen nopeudesta ja yksittäisten tykkien ominaisuuksista. Nämä tiedot yhdistettiin ampumataulukoiksi joilla kukin tykkiryhmä suuntasi oman aseensa. Ennen tulivalmistelun aloittamista tykeillä suoritettiin tarkistusammunta selustassa oleviin kohteisiin jotta vihollinen ei saisi tietää hyökkäyksen olevan tulossa.
Bruchmüller komensi Oskar von Hutierin 8. armeijan tykistöä Riian valtauksessa syyskuussa 1917.[1]
Siirto länteen ja kevään 1918 offensiivi
muokkaaAlkukeväästä 1918 Bruchmüller siirrettiin länsirintamalle ja hänet käskettiin valmistamaan Operaatio Michaelin eli Saksan kevään 1918 suurhyökkäyksen tykistö suunnitelmia ja -keskitystä. Bruchmüllerin johtamat tykistökeskitykset ja sitä seuranneet hyökkäykset keskittyivät etenkin Hubert Gough'n 5. armeijaan ja Julian Byngin 3. armeijaan Sommen ja Brittien rintaman sektorilla. Saksalaisten joukkojen uudet rynnäkkötaktiikat onnistuivat aluksi loistokkaasti ja Saksan armeijan joukot etenivät jopa 25 kilometriä 21.-23.3.1918 Péronnen lähistöllä länteen.[1][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b First World War.com - Who's Who - Georg Bruchmuller www.firstworldwar.com. Viitattu 21.12.2020.
- ↑ Elizabeth Greenhalgh: The French Army in the First World War, s. 272. Cambridge University Press, 2014.