Pour le Mérite
Pour le Mérite (saks. Orden Pour le mérite für Wissenschaft und Künste), joka tunnetaan myös nimellä Blauer Max, oli Preussin korkea-arvoisin kunniamerkki ensimmäisen maailmansodan loppuun asti. Kunniamerkin perusti vuonna 1740 kuningas Fredrik II Suuri. Se myönnettiin yleensä vain poikkeuksellisen ansioituneille korkea-arvoisille upseereille. Sotilaskunniamerkinä Pour le Mérite lakkautettiin vuonna 1918. Vuonna 1842 Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV perusti kunniamerkkiin niin sanotun ”rauhanluokan” (saks. Orden Pour le Mérite für Wissenschaften und Künste), jota jaettiin ansioituneille tiedemiehille ja taiteilijoille. ”Rauhanluokan” jakaminen lopetettiin vuonna 1933 natsien valtaannousun jälkeen. Vuonna 1952 se perustettiin uudelleen Saksan liittotasavaltaan.
_-_Tallinn_Museum_of_Orders.jpg)
_-_Tallinn_Museum_of_Orders.jpg){kind=icon}
Vuonna 1866 perustettiin erikoisluokka, suurristi, jonka sai ainoastaan viisi henkilöä: Preussin kuningas Vilhelm I, kruununprinssi Fredrik Wilhelm (myöhempi keisari Fredrik III), Preussin prinssi Fredrik Kaarle, sotamarsalkka Helmuth von Moltke ja Venäjän keisari Aleksanteri II.
Vuodesta 1952 lähtien Pour le Mérite on ollut tieteen ja taiteen saralla ansioituneiden saksalaisten kunniamerkki, jota myönnetään yhdessä luokassa tunnustuksena humanismin ja tieteen hyväksi tehdystä työstä. Sitä voidaan jakaa myös ulkomaalaisille. Kunniamerkin saajat valitaan jo nimettyjen jäsenten keskuudessa järjestettävässä äänestyksessä.[1]
kunniamerkin nauha
Pour le Méritellä palkittuja
muokkaa- Alvar Aalto, palkittu kunniamerkin ”rauhanluokalla” vuonna 1969.[2]
- Leonhard von Blumenthal
- Otto von Brandenstein, Loviisassa 1918 maihinnousseen Osasto Brandensteinin komentaja
- Georg Bruchmüller
- Rüdiger von der Goltz
- Hermann Göring, lentäjä, myöhemmin natsi-Saksan Luftwaffen komentaja.
- Paul von Hindenburg, Preussin–Itävallan sodan ja Saksan–Ranskan sodan veteraani ja ensimmäisen maailmansodan sotamarsalkka
- Ernst Jünger, viimeinen sotilasansioista Pour le Mériten elossa ollut haltija, kuoli vuonna 1998.
- Friedrich Kress von Kressenstein
- Paul von Lettow-Vorbeck
- Felix von Luckner
- Elias Lönnrot, palkittu kunniamerkin ”rauhanluokalla” vuonna 1872.[3]
- Manfred von Richthofen, ”Punainen paroni”
- Erwin Rommel, ”Erämaan kettu”, sai Pour le Mériten poikkeuksellisen nuorena.
- Eduard von Schleich, ”Musta ritari”
- Joseph Veltjens
- A. I. Virtanen, palkittu kunniamerkin ”rauhanluokalla” vuonna 1971.[4]
Katso myös
muokkaa- Keltainen daavidintähti, natsien juutalaisille määräämä vaatemerkki, pilkkanimeltään Pour le Sémite.
Lähteet
muokkaa- ↑ ODM of Germany: Order Pour le Mérite for Science and Arts medals.org.uk. 2024. Viitattu 27.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Alvar Aalto (s. 2) Orden Pour le mérite. Viitattu 30.5.2023. (saksa)
- ↑ Elias Loennrot (s. 2) Orden Pour le mérite. Viitattu 30.5.2023. (saksa)
- ↑ Artturi Ilmari Virtanen (s. 2) Orden Pour le mérite. Viitattu 30.5.2023. (saksa)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pour le Mérite Wikimedia Commonsissa
- Orden Pour le Mérite (englanniksi)