Genyornis
Genyornis newtoni on sukupuuttoon kuollut Dromornithidae-heimoon kuuluva suurikokoinen sorsalintu, joka eli Australiassa.[1]
| Genyornis | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Dromornithidae |
| Suku: |
†Genyornis Stirling & Zietz, 1896[1] |
| Laji: | newtoni |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Genyorniksen elinympäristöä olivat mahdollisesti avoimet metsät ja savannitasangot, joilla se saattoi elää rinnakkain emun kanssa. Sen uskotaan munineen hiekkadyyneihin. Fossiilien järjestäytymisen perusteella Genyornis eli mahdollisesti parvina emun tapaan.[2] Kuten kaikki Dromornithidae-heimon jäsenet, Genyornis oli lentotaidoton. Se oli heimon viimeinen laji, ja eli rinnakkain ensimmäisten aboriginaalien kanssa kuivilla ruohotasangoilla vielä noin 30 000 vuotta sitten.[1][2] Laji kuitenkin katosi melko pian sen jälkeen, kun nykyihminen oli levinnyt mantereelle.
Vaikka useat Genyorniksen sukulaiset olivat luultavasti saalistajia, tämän leukojen ja kynsien piirteet viittaavat siihen, että se saattoi olla kasvinsyöjä. Lisäksi luurankojen yhteydestä on löydetty gastroliittejä.[1][2] Genyornis saattoi käyttää erittäin suurta nokkaansa pähkinöiden ja siementen rikkomiseen.[1] Lintu oli noin 2–2,5 metriä pitkä ja se saattoi painaa 220–240 kiloa.
Lähteet muokkaa
- Tieteen Kuvalehti 12/2009, s. 48–53: Hirmuliskojen jälkeen tulivat hirmulinnut
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Dixon, Dougal: The Complete Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs & Prehistoric Creatures, s. 489. London: Hermes House, 2016. ISBN 978-1-84681-209-5. (englanniksi)
- ↑ a b c Field, Judith H. & Boles, Walter E.: Genyornis newtoni and Dromaius novaehollandiae at 30,000 b.p. in central northern New South Wales. Alcheringa, 31.3.1998, 22. vsk, nro 2, s. 177–188. Taylor & Francis. doi:10.1080/03115519808619199. ISSN 0311-5518. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 14.1.2018. (englanniksi)