Fungisidit ovat torjunta-aineiden eli pestisidien alaryhmä. Se tarkoittaa aineita, jotka estävät kasvien sienitauteja. Niitä käytetään sekä siemenien peittaukseen että levitetään kasvien kasvun aikana kasvustoon. Varhaisimpia fungisideja ovat peittausaineina käytetyt metyylielohopea ja elohopean alkoksialkyyliyhdisteet. Niitä ei Suomessa ympäristö- ja terveyshaittojen takia enää käytetä. Synteettisiä orgaanisia fungisideja ovat mm. benomyyli, tiofanaattimetyyli, mankotsebi ja tiraami.[1]

Puunsuoja-aineina on käytetty aiemmin myös fungisidisia kloorifenoleita, jotka on Suomessa kielletty.[1]

Lääketieteessä sienitautien hoitoon käytettäviä aineita kutsutaan yleensä antimykooteiksi tai sienilääkkeiksi.

Suomessa markkinoilla olevat viljojen kasvitautien torjunta-aineet jaetaan vaikutustapansa perusteella viiteen eri ryhmään. DMI-aineet (triatsolit), strobiluriinit, aniliinipyrimidit, morfoliinit ja kloronitriilit.

Sienten soluseinien muodostumista estävien torjunta-aineiden tehoaineina käytetään mm. seuraavia yhdisteitä:

Sienten soluhengityksen estävien torjunta-aineiden tehoaineina käytetään mm. seuraavia yhdisteitä:

Sienten raaka-aineiden saantia estävien torjunta-aineiden tehoaineina käytetään mm. seuraavia yhdisteitä:

  • Aniliinipyrimidit :

Sienten useisiin kohtiin vaikuttavien torjunta-aineiden tehoaineina käytetään mm. seuraavia yhdisteitä:

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Vähäkangas K, Tuomisto J. Torjunta-aineet. Orgaaniset ympäristömyrkyt, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 1167–1184. Kustannus Oy Medicinia, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3.

Aiheesta muualla

muokkaa