Frank Henri Klickmann

yhdysvaltalainen muusikko

Frank Henri Klickmann ("F. Henri Klickmann", 4. helmikuuta 1885 Chicago, Illinois, Yhdysvallat - 25. kesäkuuta 1966 New York) oli yhdysvaltalainen erityisesti ragtime-musiikkiin ja myöhemmin jazz-musiikkiin keskittynyt säveltäjä ja sovittaja.[1]

TaustaMuokkaa

Frank Henri Klickmann syntyi saksalaislähtöisen Rudolph Klickmannin ja Illinois'sta syntyisin olleen Carolina Klickmannin toiseksi lapseksi yhteensä viisilapsiseen perheeseen. Perhe oli hyvin musikaalinen. Hänen vanhempi sisarensa Emily oli musiikinopettaja ja myös Frank soitti ja opiskeli musiikkia koko nuoruusaikansa. Hänen opettajinaan oli useita lahjakkaita muusikoita, kuten hänen setänsä Ernest Louffer, Louise Harmon, Armin Hirsch, Alfred Piatti, sekä rouva Walter Stein.[1]

UraMuokkaa

Klickmannin ensimmäinen sävellys, Oh Babe, julkaistiin vuonna 1906. Klickmannin lauluntekijän taidot kehittyivät 1910-luvun edetessä ja hänestä tuli jo uransa alkuvaiheessa kysytty pianomusiikin ja orkesterimusiikin sovittaja. Hän työskenteli Chicagossa Will Rossiterille ja Frank Rootille sekä myöhemmin McKinley Music Companylle. Hän toimi myös muusikkona Paul Biesen orkesterissa osallistuen sen kiertueille ja säveltäen orkesterille materiaalia. Vuodesta 1917 lähtien Klickmann omistautui täysin sovitustyölle tehden pidempiaikaisen sopimuksen McKinleyn kanssa.[1]

Vuonna 1918 Klickmannin suuria hittejä olivat Sweet Hawaiian Moonlight sekä instrumentaalina että lauluversiona sekä ajankohtainen Let the Chimes of Normandy Be Our Wedding Bells. Klickmannin tuotoksia julkaistiin myös New Yorkissa, muun muassa maineikkaan Waterson, Berlin & Snyder -kustantamon listoilla. Klickmann muokkasi Zez Confreyn musiikkia luettavampaan muotoon lisäten säestysinstrumentteja Jack Millsin kustantamolle 1920-luvun alkupuolella. Hänen vakituisin sanoittajansa oli Harold G. Frost, joka tunnettiin paremmin nimellä Jack Frost. Hän sovitti musiikkia paljon myös Six Brown Brothersille sekä Eddie Cantorille.[1]

Vuosien 1922-1923 aikana Klickmann muutti vaimonsa Jeannetten kanssa New Yorkiin ja siirtyi päätoimisesti Jack Millsin palkkalistoille. Mills alkoi julkaista musiikkia myös muille instrumenteille, kuin pianolle, ja ukulelen suosion ollessa huipussaan Klickmann toimitti painoksen ukulele-hittejä Wendel Hallin Victorille levyttämästä ohjelmistosta. Vuonna 1926 Klickmann kirjoitti erään ensimmäisistä jazz-musiikin opaskirjoista Millsin kustantamana. Hän myös sovitti lukuisia aikansa jazz-orkesterien hittejä.[1]

1930-luvulta lähtien Klickmann alkoi toimia free-lancerina useille musiikinjulkaisijoille. Klickmann teki yhteistyötä muun muassa nuoren rumpali Buddy Richin ja pasunisti Tommy Dorseyn kanssa 1942. 1940- ja 1950-luvuilla Klickmann työskenteli paljon yhteistyössä pasunisti Fred Normanin kanssa sekä hänen konserttiesiintymistensä että levytyssessioiden tiimoilla. Hän oli myös American Accordionists' Associationin hallituksen jäsen. Hän jäi eläkkeelle 1950-luvun puolivälissä ja kuoli Knickerbocker-sairaalassa New Yorkissa 81-vuotiaana.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Bill Edwards: Frank Henri Klickmann ragpiano.com. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)