Avaa päävalikko

Ford Transit IV (1994–2000)Muokkaa

Ford Transit IV
 
Valmistustiedot
Valmistusmaa   Australia
  Belgia
  Iso-Britannia
  Kiina
  Malesia
  Puola
  Turkki
  Valko-Venäjä
  Vietnam
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 1994–2000
Muut nimet Ford Tourneo
Korimalli pakettiauto
pikkubussi
lava-auto
Edeltäjä Ford Transit III
Seuraaja Ford Transit V
Akseliväli 2 835–3 570 mm
Iskutilavuus 2,0–2,5 l
Polttoaine bensiini
diesel
Vetotapa takaveto
neliveto
Vaihteisto 4-vaihteinen manuaali
5-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti

Kolmannen sukupolven Transitille suoritettiin perusteellinen kasvojenkohotus syyskuussa 1994, jonka myötä Transitin voidaan katsoa siirtyneen neljänteen sukupolveensa. Nämä mallit saivat koodimerkinnäkseen VE83. Muotoilua uudistettiin Fordin uuden tyylisuunnan mukaiseksi, johon kuului muun muassa ”hymynaamainen” etusäleikkö. Ohjaamossa kojelauta uudistui täysin ja oli aiempaa henkilöautomaisempi.[1] Erotukseksi pakettiautosta ja suuremmista pikkubusseista, kahdeksan- ja yhdeksänpaikkaisista tila-autoversioista alettiin käyttää nimeä Ford Tourneo.

Turvallisuus etusijallaMuokkaa

1990-luvun puoliväliin tultaessa turvallisuusasiat tulivat yhä tärkeämmiksi automarkkinoilla, minkä seurauksena Transiteihin tuli saataville turvatyynyt. Suomessa kuljettajan turvatyyny oli vakio- ja matkustajan lisävaruste. Toinen merkittävä turvallisuusratkaisu oli keskimmäisen istumapaikan kolmipisteturvavyö, joka oli aikansa pakettiautoissa edistyksellinen.[2] Keväästä 1995 lähtien myös kaikissa pikkubussimalleissa oli kolmipisteturvavyöt jokaisella istumapaikalla.[3]

MoottoritMuokkaa

 
Ford Transit Suomen poliisin mustana-maijana.

Pinto-bensiinimoottorit alkoivat pikku hiljaa käydä jo vanhentuneiksi, ja henkilöauto-osastolla Ford olikin siirtynyt jo käyttämään nykyaikaisempia DOHC-moottoreita. Tämäntyyppisessä moottorissa on kaksi nokka-akselia avaamassa imu- ja pakoventtiileitä, ja joka sylinteriä kohden on kaksi venttiiliä, eli siis venttiileitä on yhteensä kahdeksan. Suuremman tehon ja puhtaampien pakokaasupäästöjen kustannuksella nousivat valmistuskulut, mutta kilpailukyvyn säilyttämiseksi ei vanhoja moottoreita haluttu enää Transitissa käyttää. Jotta uudet DOHC-moottorit mahtuisivat moottoritilaan, oli rintapelti muotoiltava kokonaan uusiksi. Tämä johti myös siihen, että lämmityslaitekin oli uusittava, ja samalla päätettiin vaihtaa koko kojelautakin uuteen. DOHC-moottorin iskutilavuus oli 2,0 litraa ja teho 114 hevosvoimaa. Dieselmoottori pysyi samana, mutta se koki pieniä uudistuksia, ja tarjolla oli nyt neljä tehovaihtoehtoa (70/75/85/100 hv).[4]

LähteetMuokkaa

  • Robson, Graham: TRANSIT – Ford Transitin 40 menestyksen vuotta. Suomentanut Esko Mauno. Alfamer Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-472-030-2.
  • Lee, Peter: Ford Transit: Fifty Years. The Crowood Press Ltd, 2015. ISBN 978-1-84797-874-5. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Robson 2005, s. 86–88.
  2. Robson 2005, s. 90–91.
  3. Lee 2015, s. 12.
  4. Robson 2005, s. 88–92.

Aiheesta muuallaMuokkaa