Avaa päävalikko
Fjalar Nordell

Fjalar Anton Mauritz Nordell (23. joulukuuta 1903 Eurajoki24. heinäkuuta 1976) oli vuorineuvos ja Salora Oy:n toimitusjohtaja.[1]

Nordell syntyi Vuojoen kartanossa Eurajoella, missä hänen isänsä Oskar Nordell toimi kartanon kirjanpitäjänä. Fjalar Nordellin ollessa seitsenvuotias perhe muutti Halikkoon, mistä isä oli saanut kirjanpitäjän paikan Joensuun kartanossa lähempänä Kemiöstä kotoisin olleen isän ja Muurlasta kotoisin olleen äidin kotiseutua. Kun isä kuoli, perhe muutti Saloon.[1]

Työuransa Nordell aloitti 15-vuotiaana Salon Tukkukauppa ja Polkupyöräliikkeessä, jossa työskenteli kahdeksan vuotta, kunnes ryhtyi yrittäjäksi aluksi nahka-alalla. Vuonna 1928 hän perusti yhdessä Lauri Koskisen kanssa toiminimen Nordell & Koskinen, joka aluksi toimi autokaupassa, mutta erikoistui pian radiovastaanottimien tuotantoon, jolle samoihin aikoihin alkanut Suomen Yleisradion toiminta loi nopeasti kasvavaa kysyntää. Nimi Salora oli alkujaan yhtiön valmistaman radiomallin nimi, ja vuonna 1945 se myös tuli silloin osakeyhtiöksi muutetun yrityksen nimeksi.[1]

Myös sotien jälkeen 1940–1950-luvuilla kehitys radio- ja elektroniikka-alalla nopeaa ensin transistoriradion ja sitten levysoitinten myötä ja 1950-luvun lopulla alkoi Salossa televisioiden ja 1960-luvun alussa radiopuhelinten valmistus. Vuonna 1963 Nordell sai ansioistaan alalla teollisuusneuvoksen arvonimen. 1970-luvulla uutuutena oli väritelevisio, ja vuonna 1972 Nordellille myönnettiin tasavallan presidentin vientipalkinto ja vuorineuvoksen arvonimi.[1]

Nordell jäi eläkkeelle vuonna 1974, jolloin häntä seurasi Saloran pääjohtajana hänen poikansa Jouko Nordell.[1]

Fjalar Nordell oli Salossa syntyneen, sittemmin Suomen tasavallan presidentiksi valitun Sauli Niinistön kummi.[2]

Vuonna 1996 Salon St. Anthonyn puistossa paljastettiin Fjalar Nordellin muistomerkki, jonka on veistänyt Jarkko Roth.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Seppinen, Ilkka: Vuorineuvos Fjalar Nordell (1903–1976). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.3.2012
  2. Hämäläinen, Unto: Mäntyniemen nuori isäntä. Helsingin Sanomat. Kuukausiliite, 2012, nro 3.
  3. Julkiset veistokset, Salon taidemuseo. Viitattu 14.12.2013