Radiopuhelin
viestintälaite
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Suurin osa artikkelista ei sisällä kokonaisia kappaleita ja virkkeitä vaan "ranskalaisia viivoja" |
Radiopuhelin on laite, joka radioaaltoja hyväksikäyttäen siirtää puhetta tai dataliikennettä lähettimen ja vastaanottimen välillä.
Radiopuhelinlaitteet muokkaa
Matkapuhelimet muokkaa
- Pääartikkeli: Matkapuhelin
- ARP-puhelimet (autoradiopuhelin), käytössä Suomessa 1969–2000, kansallinen standardi
- NMT-puhelimet (nordisk mobiltelefon / nordic mobile telephone), pohjoismaissa ja Sveitsissä käytössä ollut standardi:
- NMT-450, taajuusalue 450 MHz, käytössä 1982–2002
- NMT-900, taajuusalue 900 MHz, käytössä 1987–2000
- GSM-puhelimet, käytössä 1991 lähtien, kansainvälinen standardi
- 3G-puhelimet, käytössä 2004 lähtien, kansainvälinen standardi
- 4G-puhelimet, kansainvälinen standardi
Elinkeinoelämän radiopuhelimet[1] muokkaa
- VHF-radiopuhelimet (68–87 MHz ja 146–174 MHz)
- UHF-radiopuhelimet (407–470 MHz)
Perinteiset puhepainikkeelliset radiopuhelimet ovat olleet pitkään esimerkiksi vartijoiden työkäytössä. Ne alkoivat yleistyä 2010-luvun lopussa myös myymälähenkilökunnan työpuhelimina.[2]
Merenkulun radiopuhelimet[3] muokkaa
- Meri-VHF-radiopuhelin, taajuusalue 156–162 MHz (kanavoitu), kansainvälinen standardi
- Käyttö vaatii radioluvan ja pätevyystutkinnon suorittamisen.
- Käyttäjinä ammattimerenkulku ja harrastusvesiliikenne
Ilmailuradiopuhelimet[4] muokkaa
- Ilmailu-VHF-radiopuhelin (108–137 MHz), kansainvälinen standardi
- Käyttö vaatii radioluvan ja pätevyystutkinnon suorittamisen.
- Käyttäjinä ammatti- ja harrastusilmailu
Radioamatööripuhelimet[5] muokkaa
- Toimivat radioamatööreille varatuilla taajuuskaistoilla
- Käyttö vaatii pätevyystutkinnon suorittamisen ja radioluvan.
Luvasta vapautetut radiopuhelimet Suomessa[6] muokkaa
- PMR446-radiopuhelin
- RHA68-radiopuhelin (nk. metsästys-VHF tai metsästysradio)[7]
- LA-radiopuhelin
- PR-27-radiopuhelin
- CB-radiopuhelin
Ulkomaisia luvasta vapaita radiopuhelimia muokkaa
- FRS-radiopuhelin (Family Radio Service Pohjois- ja Etelä-Amerikassa)
- MURS-radiopuhelin (Multi-Use Radio Service, Yhdysvallat)
- LPD433-radiopuhelin (Low Power Device, Britannia)
- UHF CB-radiopuhelin (Ultra-High Frequency Citizen's Band Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Indonesiassa)
- Freenet-radiopuhelin (Saksa)
- Apparati a 43 MHz-radiopuhelin (Italia)
- KDR444-radiopuhelin (Kortdistansradio/Kortdistanseradio Ruotsissa ja Norjassa)
- Jaktradio-radiopuhelin (kanavia 31, 69 ja 155 MHz:lla, Ruotsi)
- Public Radio Service-radiopuhelin (Kiina)
- Short Range Radio-radiopuhelin (Intia)
- UHF FM-radiopuhelin (Etelä-Korea)
- SRRS-radiopuhelin (Filippiinit)
- CB78 ja CB245-radiopuhelimet (Thaimaa)
- SLPR-radiopuhelin (Japani)
Ulkomaisia luvanvaraisia radiopuhelimia muokkaa
- GMRS-radiopuhelin (General Mobile Radio Service Pohjois-Amerikassa)
Lähteet muokkaa
- ↑ Radioverkot elinkeinoelämän käytössä Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
- ↑ Tämä on nyt arkea monissa ruokakaupoissakin: Myyjillä radiopuhelin taskussa ja nappi korvassa. https://yle.fi/uutiset/3-11146681
- ↑ Veneilijät ja merenkulku Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
- ↑ Ilmailutoiminnassa käytetyillä radiolähettimillä pitää olla radiolupa Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
- ↑ Radioamatööri tarvitsee luvan lähettimen käyttöön Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
- ↑ Määräys 15 luvasta vapaiden radiolähettimien yhteistaajuuksista ja käytöstä (pdf) Helsinki: Viestintävirasto. Viitattu 17.6.2017.
- ↑ Harrastuskäyttöön ja työyhteyksiin varatut kanavat 67–72 MHz:n taajuusalueella Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Radiopuhelin Wikimedia Commonsissa
