Fennia Faneri

entinen suomalainen yritys

Fennia Faneri Oy oli suomalainen Lahdessa vuosina 19251970 toiminut vanerinvalmistaja.

Fennia Faneri perustettiin 1925, ja yhtiön Niemen kaupunginosassa Vesijärven rannalla sijainnut vaneritehdas aloitti toimintansa elokuussa 1925. Sen toimitusjohtaja ja sittemmin johtokunnan puheenjohtaja oli vuosina 1925–1946 Johan Lindroos[1].

Tehtaan tuotanto meni suurelta osin vientiin, josta pääosa kuljetettiin kapearaiteista Loviisan–Vesijärven rautatietä pitkin Loviisaan. Vientimerkkinoiden vaikeudet ja 1928–1929 työntekijöiden 10 kuukautta kestänyt lakko johtivat lopulta siihen, että konkurssin partaalla olleen yhtiön osakkeet siirtyivät vuonna 1934 Lindroosin haltuun. Yhtiön toimitusjohtajaksi tuli vuosiksi 1934–1952 hänen poikansa Torsten Lindroos, joka jatkoi sittemmin johtokunnan puheenjohtajana[1].

Vaneritehtaan toimintaa tehostettiin nyt niin, että sen tuotanto kolminkertaistui vuoteen 1935 mennessä. Vuonna 1938 Fennia Faneri valmisti 20 444 m3 vaneria tuotannon arvon ollessa 42 miljoonaa markkaa ja työntekijöitä oli yrityksessä lähes 800.

Vanerin kysyntä jatkui hyvänä sekä sotavuosina että niiden jälkeen. Fennia Faneri perusti 1951 toisen vaneritehtaan Vammalaan. 1960 hankittiin lahtelainen Pallaksen rullatehdas, ja samoihin aikoihin yhtiö alkoi valmistaa myös rima- ja sälelevyjä. Lindroosin suku myi yrityksen 1963 vuorineuvos August Asko-Avoniukselle. Pallaksen rullatehtaan toiminta päättyi kesällä 1968. Fennia Faneri Oy liitettiin 1970 Asko Yhtymä Oy:hyn ja vuonna 1980 vaneritehtaat myytiin Oy Wilh. Schauman Oy:lle. Myöhemmin Lahden vaneritehdas siirtyi UPM-Kymmene Oy:lle yritysjärjestelyjen kautta. Vammalan vaneritehdas on ollut vuodesta 1986 Visuvesi Oy:n omistuksessa. Viimeisinä tuotantovuosina vanerista valmistettiin tuulivoimaloiden siipiäkin, mutta vaneri oli liian kallis siipirakenne. UPM lopetti vanerin tuotannon monien muutosten jälkeen 2010 ja sen jälkeen tuotannosta tyhjäksi jääneet rakennukset on purettu; niiden paikalle on kaavailtu kerrostaloja.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 676