Fenasyylikloridi

kemiallinen yhdiste

Fenasyylikloridi eli α-klooriasetofenoni tai 2-klooriasetofenoni (C8H7ClO) on ketoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste ja asetofenonin kloorattu johdannainen. Yhdistettä voidaan käyttää valmistettaessa lääkeaineita ja aikaisemmin sitä on käytetty myös kyynelkaasuna.

Fenasyylikloridi
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-kloori-1-fenyylietanoni
CAS-numero 532-27-4
PubChem CID 10757
SMILES C1=CC=C(C=C1)C(=O)CCl[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H7ClO
Moolimassa 154,586 g/mol
Sulamispiste 56–57 °C[2]
Kiehumispiste 247 °C[2]
Tiheys 1,324 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Veteen 1,64 g/l (25 °C)[3]

Ominaisuudet

muokkaa

Huoneenlämpötilassa fenasyylikloridi on värittömiä tai valkoisia kiteitä. Yhdiste liukenee vain hyvin vähän veteen, mutta paremmin etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin, bentseeniin ja hiilidisulfidiin.[2][4][5]

Fenasyylikloridi ärsyttää hyvin voimakkaasti hengityselimiä, ihoa ja silmiä. Se on voimakas lakrymaattori eli kyynelvuotoa aiheuttava aine. Silmien kautta tapahtuva altistuminen fenasyylikloridille voi aiheuttaa pysyvän sokeutumisen.[2]

Valmistus ja käyttö

muokkaa

Fenasyylikloridia valmistetaan bentseenin ja klooriasetyylikloridin välisellä Friedel–Crafts-asylointireaktiolla. Katalyyttinä reaktiossa käytetään alumiinikloridia.[2]

 

Fenasyylikloridia voidaan käyttää eräiden lääkeaineiden valmistamiseen. Sitä on käytetty myös kyynelkaasuna mellakoiden taltuttamiseen. Tähän tarkoitukseen fenasyylikloridia on käytetty sekä aerosolina että kranaateissa.[2][4][5]

Lähteet

muokkaa
  1. omega-Chloroacetophenone – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 27.11.2014.
  2. a b c d e f g Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 317. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  3. Fenasyylikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 27.11.2014
  4. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 216. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2014). (englanniksi)
  5. a b George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 130. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.11.2014). (englanniksi)