Fat Man
Fat Man (suom. Lihava mies) oli Nagasakin yllä 9. elokuuta 1945 räjäytetty ydinpommi, joka tappoi räjähdyshetkellä noin 40 000 ihmistä. Vuoden 1945 loppuun mennessä säteilyn seurauksiin oli kuollut arviolta 80 000 ihmistä.[1]
Pommin toiminta
muokkaaYdinpommissa käytettiin fissioituvana aineena plutoniumia, jota oli 6,2 kilogrammaa.[2] Plutoniuminen pallo oli noin 9 senttimetriä halkaisijaltaan, mutta kuitenkin ontto.[3] Fat Man painoi yhteensä 4 545 kilogrammaa. Pommin painavin osa olivat 96-kulmaiset räjähdelinssit: noin 2 400 kiloa omamassaltaan.[4] Niissä oli lomittain nopeaa ja hidasta räjähdeainetta tarkoin vuorovälein.[5] Koko pommin keskuksessa oli säteilylähde, joka alkoi fissiossa tuottaa nopeasti ionisaatiota eli neutronisäteilyä.[4] Lisäksi ulko-osassa oli säteilyn heijaste, jonka tarkoitus on pitkittää fission kestoa.[6]
Imploosiossa tapahtuu sisäänpäin suuntautuva symmetrinen iskuaalto. Se saa fissiilin materiaalin vaipumaan kasaan, jolloin kriittinen massa ylittyy.[7] Ensin neutronilähde aktivoituu, ja pommin kuoressa oleva säteilyn heijaste pitkittää fissioreaktiota.[6]
Pommin toiminta oli varsin mutkikasta erilaisine varmistustoimintoineen, sillä se sisälsi hyvin moninkertaiset ja monimutkaiset varmistinkojeistot. Charles Sweeney, Bockscarin päällikkö, rohkenikin epäillä, että itse ydinpommista tuleekin suutari, eli räjähtämätön.[8] Pommiin kuului barometrit, ajastin sekä pienoistutka eli lähisytytin. Juuri tuo viimeisin osa laukaisukoneistosta oli aiheuttanut ongelmia, eikä se lauennut pommitusharjoituksen aikana. Tutkasytyttimen hinta oli tuolloin sama, kuin upouuden Cadillac-henkilöauton.[9]
Pommin nimityksen tausta
muokkaa”Lihava mies” tarkoitti vertauskuvallisesti Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriä, Winston Churchillia.[10] Fat Manin rinnalla kehitettiin Thin Mania (suom. Hintelä mies), joka taas vuorostaan viittasi Yhdysvaltain presidenttiin Franklin Rooseveltiin.[11]
Pommin käyttö
muokkaaAluksi eli kesällä 1945, pudotettiin erinäisiin Japanin kaupunkeihin, sekä niiden teollisuustuotannon alueille, niin kutsuttuja korttelipommeja - joilla oli sama muotoilu sekä omamassa (arviolta 4 500 kg) kuin Fat Manilla. Pommien lempinimi oli Kurpitsa (Pumpkin), sillä niiden muoto oli ovaali ja väritys kirkkaan keltainen. Pommien räjähde oli konventionaalinen eli normaali RDX/TNT-räjähde.[12]
Fat Man pudotettiin Bockscar-nimisestä B-29 Superfortress -koneesta, jota johti majuri Charles W. Sweeney. Pomminpudottajana toimi kapteeni Kermit K. Beahan. Itse ilma-aluksessa oli poikkeuksellisesti 3 lentäjää. Pommin aseisti ja viritti komentajakapteeni Frederick L. Ashworth, joka oli Yhdysvaltain laivastosta. Atomipommin teho oli noin 21 kilotonnia ja räjähdyskorkeus sama 550 metriä kuin Hiroshimaan kolme päivää aiemmin pudotetun Little Boyn. Nagasakin mäkisen maaston vuoksi tuhovaikutus jäi jonkin verran Hiroshiman pommia pienemmäksi. Pommituksissa käytettiin B-29 Superfortress -pommikoneita, koska ainoastaan ne, B-32 Dominatorien ohella - joka valmistui hieman jälkeen B-29:n[13], kykenivät kantamaan näin suuret pommit.[14]
Bikinin atollilla tehtiin 1. heinäkuuta 1946 ydinkoe lentopudotuksena. Siinä ”Dave’s Dream” -nimisestä B-29-pommittajasta tehtiin saman tyypin (Mk. 3) ja samantehoinen ydinkoeräjäytys kuin Nagasakissa ja Alamogordossa.[15]
Tehokkaan vakoiluringin ansiosta Neuvostoliitto oli kopioinut tämän pommin kokoonpanon piirustuksineen. Se räjäytti oman ydinkokeensa RDS-1:nä vuonna 1949 ja kiri näin kiinni Yhdysvaltain saavuttaman etumatkan nopeassa tahdissa.[16]
Kuvagalleria
muokkaa
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Correll, John T.: Near Failure at Nagasaki Air Force Magazine. heinäkuu 2011. Viitattu 7.10.2018 (englanniksi).
- Gordon Thomas & Max Morgan Witts: Enola Gay – Pommikone Hiroshiman yllä. Wsoy, 1981. Alkuteos: 1977 (englanniksi). Suom. Antti Nuuttila. ISBN 951-0-10695-X.
- Iltalehden erikoisteemanumero: IL-Historia/Atomipommi, Alma-Media, Helsinki, 2015. 68 s.
Viitteet
muokkaa- ↑ Lallanilla, Marc: Hiroshima, Nagasaki & the First Atomic Bombs Live Science. 9.5.2014. Viitattu 7.10.2018.
- ↑ Harold Agnew carrying the plutonium core of the Nagasaki Fat Man bomb, 1945 Rare Historical Photos. 22.1.2014. Viitattu 7.10.2018.
- ↑ Fat Man: Implosion-Type Bomb Atomicarchive.com . Viitattu 7.10.2018.
- ↑ a b Iltalehden erikoisteemanumero/IL Historia/Atomipommi, 2015: s. 17.
- ↑ Implosion-Type Bomb: Detonation Sequence Atomicarchive.com. Viitattu 7.10.2018.
- ↑ a b Stockbauer, Marc: The Designs of Fat Man and Little Boy Edge. 18.8.1999. Arkistoitu 8.11.2019. Viitattu 7.10.2018.
- ↑ Science Behind the Atom Bomb Atomic Heritage Foundation. 5.6.2014. Viitattu 7.10.2018.
- ↑ Thomas & Witts, 1977/1981: s. 302-305
- ↑ Thomas & Witts, 1977/1981: s.147-150.
- ↑ Thomas & Witts, 1977/1981: s.225
- ↑ Implosion Becomes a Necessity, Los Alamos, 1944 Manhattan Project. Viitattu 7.10.2018.
- ↑ https://nsarchive2.gwu.edu/NSAEBB/NSAEBB162/9.pdf (pdf-tiedosto) Viitattu 14.2.2022.
- ↑ http://www.joebaugher.com/usaf_bombers/b32.html Viitattu 15.5.2020
- ↑ Correll, John T.: Near Failure at Nagasaki Air Force Magazine. heinäkuu 2011. Viitattu 7.10.2018 (englanniksi).
- ↑ http://www.allworldwars.com/Operation-Crossroads.html Viitattu 14.2.2022.
- ↑ http://nuclearweaponarchive.org/Russia/Sovwpnprog.html Viitattu 15.2.2022.
Kirjallisuutta
muokkaa- Pavel & Anatoli Sudoplatov: Stalinin erikoistehtävissä – kiusallisen todistajan muistelmat (Toim. Jerrold L. & Leona P. Schecter) Lukukappale nro 7
Aiheesta muualla
muokkaa
- The Atomic Bombing of Nagasaki, August 9, 1945 Manhattan Project. Viitattu 7.10.2018 (englanniksi).
- Little Boy and Fat Man Atomic Heritage Foundation. 23.7.2014. Viitattu 7.10.2018 (englanniksi).
- Ryan Crierie: An illustrated guide to the Atomic Bombs Alternatewars.com. Viitattu 7.10.2018 (englanniksi).
