Fakir Ipi
Fakir Ipi (oikealta nimeltään Mirza Ali Khan[1], k. 16. huhtikuuta 1960) oli pakistanilainen heimopäällikkö, joka johti paštuheimoja ensin brittejä ja sittemmin Pakistania vastaan Waziristanin alueella. Fakir Ipi vaati ensin brittien lähtöä Waziristanista ja Pakistanin itsenäistyttyä hän kannatti itsenäisen Paštunestanin luomista.
| Fakir Ipi | |
|---|---|
| Mirza Ali Khan | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Waziristan |
| Kuollut | 16. huhtikuuta 1960 |
Elämäkerta muokkaa
Mirza Ali Khanin syntymävuodesta annetaan eri tietoja eri lähteissä, kuten 1891[2] tai 1897[3]. Mirza Ali oli taustaltaan Tori Kheli, osa Wazirien paštuheimoa.[1] Hänen kotiseutunsa sijaitsi Pohjois-Waziristanissa tuolloin Brittiläiseen Intiaan kuuluneella Afganistanin vastaisella rajalla.[3]
Afganistanin vastainen Durand-linja tunnettiin levottomuuksistaan. Alueen heimot tekivät ryöstöretkiä ja britit vastasivat niihin rankaisuretkillään. Keskushallinnon valtaa ei alueelle edes ulotettu, vaan sitä hallittiin paikallisten heimopäällikköjen kautta diplomatian ja lahjusten keinoin.[4]
Maaliskuussa 1936 eräs nuori Ram Kori-niminen hindutyttö oli mennyt naimisiin erään Amir Noor-nimisen paštumiehen kanssa. Tytön äiti vetosi brittiläiseen tuomioistuimeen, sillä hänen mukaansa nyt islamiin kääntynyt tyttö oli siepattu. Amir Noor sai vankeustuomion ja tyttö palautettiin vanhemmilleen. Paikalliset heimot katsoivat islamiin kääntyneen tytön palauttamisen hinduperheeseen olleen suuren vääryyden. 14. huhtikuuta 1936 kokoontunut džerga päätti julistaa jihadin brittejä vastaan. Džerga kutsui koolle sotajoukon eli laškarin, jonka johtoon Fakir Ipi asetettiin. Fakir Ipi vaati tytön palauttamista muslimeille, brittien lähtöä Waziristanista ja kaikkien pidätettyjen heimon jäsenten vapauttamista.[2]
Britit vastasivat lähettämällä alueelle omia sotajoukkojaan.[2] Fakir Ipi vetäytyi syrjäisen Gorwekhtin luolille, joista hän johti sotaansa brittejä vastaan yrittäen nostattaa muita heimoja brittejä vastaan. Liike ei kuitenkaan juurikaan kasvanut.[1] Toisen maailmansodan aikana saksalaiset ja italialaiset yrittivät luoda yhteyksiä Fakir Ipiin, jolle toimitettiin rahaa ja aseita. Tarkoituksena oli sitoa brittijoukkoja alueelle, joita näin estettäisiin siirtymästä muille rintamille.[2] Maailmansodan jälkeen brittivalta Intian niemimaalla päättyi. Pakistan ja Intia itsenäistyivät vuonna 1947 Intian jaon yhteydessä.[1] Fakir Ipi ei tunnustanut uutta Pakistanin valtiota. Sen sijaan hänestä tuli Paštunestanin kannattaja.[2] 21. kesäkuuta 1947 pidettiin džerga, jossa annettiin tuki itsenäiselle Paštunestanille. Toinen džerga Gurwekissa 29. toukokuuta 1949 hyväksyi Fakir Ipin julistuksen Paštunestanin itsenäisyydestä.Fakir ipi sai tukea toimintaansa ulkomailta. Ajatusta tuki esimerkiksi Afganistan[1] ja Intian Jawaharlal Nehru. Pakistan vastasi sotatoimin. Pakistanin ilmavoimat tekivät iskuja Fakir Ipin tukialuetta vastaan.[2]
Fakir Ipi ei koskaan luopunut sodastaan. Hän kuoli sairauteen 16. huhtikuuta 1960. Sittemmin paštut ovat muistaneet hänet vastarinnan symbolina.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e P.J. Bearman, Th. Bianquis, C.E. Bosworth, E. van Donzel ja W.P. Heinrichs: Encyclopaedia of Islam, Volume XII (Supplement), s. 285. Volume XI - W—Z. Koninklijke Brill, Leiden, 2004. ISBN 90 04 13974 5. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Zulfiqar Ali: The legendary guerilla Faqir of Ipi unremembered on his 115th anniversary The Express Tribune. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Rahim Nasar: Remembering the Faqir of Ipi Asia Times. Viitattu 25.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 192, 205. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.