Paštunestan

Paštunestan eli "paštujen maa" on paštunationalistien käyttämä termi paštujen asuttamasta alueesta. Merkityksessään sillä on useimmiten viitattu erityisesti Afganistanin ulkopuolelle Pakistaniin jäävään paštualueeseen Khyber Pakhtunkhwassa ja Balochistanin pohjoisosassa. Paštujen asuinaluetta jakaa nykyisin Afganistanin ja Pakistanin välisen rajan muodostava brittien vetämä Durand-linja.

Afganistanin ja Pakistanin etniset ryhmät vuonna 1980. Paštualue vihreällä.

Paštunestanin kysymys nousi Afganistanin ja Pakistanin väliseksi kiistaksi Intian jaon jälkeen vuonna 1947.

TaustaMuokkaa

Paštunestan on paštunationalistien käyttämä termi, joka suomeksi tarkoittaa "paštujen maata". Tavallisimmin alueeseen käsitetään nykyisin Pakistaniin kuuluva Khyber Pakhtunkhwa (entinen Luoteisprovinssi) ja osa Balochistanin pohjoisosasta.[1]

Paštunestaniksi käsitetty alue kuului Afganistanin yhteyteen Dorrani-valtakunnan kaudella vuodesta 1747 alkaen. Dorrani-valtakunnan kukisti Sikhivaltio, jonka hallitsija Randžit Singh valtasi Paštunestanin käsittäneen alueen. Sikhivaltio päätyi puolestaan edelleen osaksi Brittiläistä Intiaa. Brittien ja Afganistanin välinen raja luotiin vuonna 1893 Durand-linjalla. Rajaa vedettäessä ei kiinnitetty huomiota mahdollisiin etnisiin ryhmiin, joita uusi raja nyt jakoi. Britit muodostivat alueelle niin sanotun Luoteisprovinssin ja Heimoalueen. Heimoalueen paštuheimoilla oli huomattava autonomia, koska seudun maantieteen takia keskushallinnon ote alueesta oli rajallinen.[1]

Pastujen keskuudessa oli alkanut vaikuttaa eurooppalaistyylinen nationalismi. Perinteinen paštuidentiteetti perustui paitsi tietoisuuteen yhteisestä historiasta, mutta vielä enemmän eri heimojen edun edelle asettamiseen. Modernissa paštunationalismissa ajettiin paštujen yhteistä asiaa heimorajojen yli ja Afganistan nähtiin paštujen kansallisvaltiona. Uudempi urbaanin eliitin nationalismin malli ei sopinut perinteisiin käsityksiin maaseudulla. Durand-linjan eri heimojen keskuudessa oli silti halu päästä eroon myös saman heimon eri jäseniä jakavasta rajasta. Dorrani-valtakunnan loiston päivät toimivat historiallisena mallina ajatukselle.[2]

KiistaMuokkaa

Intian jaon alkaessa brittien yleinen käytäntö oli antaa eri alueiden päättää itse, tulisiko niistä osa uutta Pakistania vai Intiaa. Samaa sovellettiin myös brittien Luoteisprovinssiin ja Heimoalueeseen. Afganistanin pääministeri Šah Mahmud Khan halusi näiden alueiden äänestykseen myös vaihtoehdon liittymisestä Afganistaniin, itsenäistymisestä Paštunestanin nimellä tai päätöksen lykkäämistä. Britit eivät huomioineet vaatimuksia ja liittyminen Pakistaniin tai Intiaan olivat lopulta järjestetyssä äänestyksessä ainoat vaihtoehdot.[2] Alueella vaikutti paštupuolue Frontier Congress, joka oli liittoutunut hindupuolueiden kanssa. Puolue boikotoi äänestystä, jonka äänestysprosentti jäi alhaiseksi. 68 % äänestäneistä äänesti Pakistaniin liittymisen puolesta.[1]

Pakistanin itsenäistyessä Paštunestan-kysymyksestä tuli Afganistanin ja Pakistanin välinen kiista, joka hiersi maiden välejä pitkään.[1] Afganistan oli esimerkiksi ainoa valtio, joka Yhdistyneissä kansakunnissa äänesti Pakistaniin liittymistä vastaan vuonna 1947. Vuonna 1949 Afganistanin luja džerga antoi puolestaan päätöksen, jolla se mitätöi kaikki historialliset sopimukset Ison-Britannian kanssa ja tunnusti Paštunestanin itsenäisenä valtiona. Pakistanin puolella oli paštuheimoja, jotka kapinoivat keskushallintoa vastaan. Tukea he saivat Afganistanista, josta rajan yli siirtyi kapinoivien heimojen heimoveljiä.[2] Jopa aikanaan hyviä välejä Pakistaniin ylläpitänyt Taliban ei koskaan antanut virallista julistusta Afganistanin ja Pakistanin rajan tunnustamisesta.[1]

Pakistanissa paštualueiden säilyttäminen osana Pakistania nähtiin elintärkeänä tekijänä. Maa oli juuri käynyt sodan Intiaa vastaan ja se tarvitsi koko alueensa pitääkseen yllä vastapainoa suurta naapuriaan vastaan. Paštueet sidottiin kiinteästi keskushallintoon, kun Luoteisprovinssista tehtiin täysivaltainen oma maakuntansa. Heimoalueilla jatkettiin puolestaan brittivallan aikasta heimojen autonomiaa.[2] Pakistanissa paštut eivät sitä paitsi olleet edes yksimielisiä Paštunestanin kysymyksestä. Monilla paštuilla ei ollut suurempia vaikeuksia mieltää itsensä osaksi muslimivaltiota, jolla oli samankaltainen indopersialainen kulttuuriperintö. Monet paštut olivat sitä paitsi jo brittien valtakaudella nouseet huomattaviin asemiin armeijassa ja hallinnossa.[3] Luoteisprovinssi oli pitkään Pakistanin alueista ainoa, jota ei nimetty suurimman kansallisuutensa mukaan. Paštunationalistit vaativat käyttöön nimeä Pakhtunkhwa.[1] Maakunta sai uuden nimen Khyber Pakhtunkhwa vuonna 2010.[4]

Maiden välit leimahtivat Paštunestanin kysymyksen takia vielä Afganistanin Muhammad Daud Khanin pääministerikaudella 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Daud yritti vahvistaa Afganistanin vaikutusvaltaa Pakistanin puolella sekaantumalla sotilaallisesti eri heimojen keskinäisiin kiistoihin. Lopputulos oli Afganistanin kannalta nöyryyttävä heimojen ajaessa Afganistanin armeijan rajan taakse Pakistanin armeijan ja ilmavoimien tukemana. Molemmat maat syyttivät toisiaan rajan loukkaamisesta. Pakistanin presidentti Muhammad Aijub sulki konsulaattinsa Afganistanissa ja Muhammad Daud vastasi sulkemalla maiden välisen rajan. Sulku oli paljon haitallisempi Afganistanille ja seurannut taloudellinen kriisi johti Daudin eroon pääministerin virastaan.[3]

Paštunestanin kysymys on sittemmin jäänyt jokseenkin taka-alalle.[1] Kylmän sodan alettua huomattavammaksi tekijäksi nousivat maailmanpoliittiset voimasuhteet. Afganistan tukeutui Neuvostoliittoon ja Pakistan Yhdysvaltoihin.[5] Pakistan on kuitenkin esimerkiksi tukenut mieluummin Afganistanin islamistisia liikkeitä nationalististen liikkeiden sijaan.[1] Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Pakistan on tukenut islamisteja myös omalla paštualueellaan hallitakseen nationalistista liikehdintää.[6] Maiden välinen Durand-linja on edelleen kiistelty ja rajalla sattuu ajoittain välikohtauksia.[7]

LähteetMuokkaa

  • Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 234–236. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Ludwig W. Adamec: Historical Dictionary of Afghanistan, s. 299–300. Kolmas painos. The Scarecrow Press, 2003. ISBN 0 8108 4852 X. (englanniksi)
  2. a b c d Sergejeff 2011, s. 234–236
  3. a b Sergejeff 2011, s. 241–243
  4. Khyber Pakhtunkhwa Encyclopaedia Britannica. Viitattu 26.11.2020. (englanniksi)
  5. Vinay Kaura: The Durand Line: A British Legacy Plaguing Afghan-Pakistani Relations Middle East Institute. Viitattu 26.11.2020. (englanniksi)
  6. Pashtun movement leader: 'Pakistani army is afraid of our popularity' Deutsche Welle. Viitattu 26.11.2020. (englanniksi)
  7. Ron Synovitz: Afghanistan: 'Pashtunistan' Issues Linger Behind Afghan-Pakistani Row Radio Free Europe. Viitattu 26.11.2020. (englanniksi)