Lockheed F-104 Starfighter

(Ohjattu sivulta F-104)

Lockheed F-104 Starfighter oli Yhdysvaltain ilmavoimien viimeinen ei-jokasään hävittäjälentokone, jolla oli suuri ylisooninen nopeus ja suuri nousunopeus. Se oli suunniteltu korkealla lentävien pommikoneiden alasampumiseen tietyltä kentältä käsin, eli kone oli MiG-21:n läntinen vastine. Yhdysvaltain ilmavoimissa kone tuli käyttöön 1958, mutta poistui jo 1967. Century Series -sarjaan kuulunut F-104 osallistui Vietnamin sotaan, missä se koki 12 yksilön konetappiot. Konetyyppi oli heittoistuimella varustettu. NASA käytti tätä tyyppiä korkealla toimivana tutkimuskoneena, jolloin se lensi yli 20 kilometrin korkeuksissa.[1]

Lockheed F-104G Starfighter
Lockheed XF-104 (modified).jpg
Tyyppi torjuntahävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Lockheed
Suunnittelija Clarence L. "Kelly" Johnson
Ensilento 4. maaliskuuta 1954
Esitelty 1958
Valmistusmäärä 2 578

Konetyyppi kehiteltiin Skunk Worksin toimesta. Se ensilensi vuonna 1954. Useat eri koelentäjät, kuten naispilotti Jacqueline Cochran lensi Starfighterillä, mutta heistä myös muutamat menehtyi. Iven C. "Kinch" Kincheloe II sai surmansa jo vuonna 1958. Lento-onnettomuuksista Joseph A. Walkerin[2] surmannut johti omalta osaltaan XB-70 Valkyrien kehityshankkeen romuttumiseen.

Yhdysvaltain ilmavoimat eivät halunneet tällaista konetta, koska sen toimintasäde oli liian lyhyt ja kuorma rajoitettu. USAF käytti ainakin alatyyppejä A-C. Yhdysvaltain liittolaismaista: muiden ohella Taiwan, Kanada ja Turkki käyttivät tyyppiä. Starfighterista kehitettiin jokasään maahyökkäys- ja torjuntahävittäjä F-104G, joka sai paremman vastaanoton muun muassa Saksasta, Kanadasta, Belgiasta ja Italiasta. Yhteensä 2 578 konetta rakennettiin.

OminaisuudetMuokkaa

Teho-painosuhde oli ylivoimainen ja nopeus jopa yli kaksi Machia, jota rajoitti enemmän alumiinirakenne kuin moottorin teho. Myöhempiin malleihin lisättiin vielä tehokkaampi GE J79-moottori.[3]

Konetyypillä saavutettiin sekä nopeuslennon että toimintakorkeuden maailmanennätykset, joita F-104 piti hallussaan samanaikaisesti. Majuri Howard C. Johnson saavutti korkeuden 27 830 metriä. Tämä tapahtui 7. toukokuuta 1958. Saman kuukauden 16. päivänä saavutti kapteeni Walter W. Irwin enimmäisnopeuden 2 259,3 kilometriä tunnissa. 14. joulukuuta vuonna 1959 ylittyi maaginen 100 000 jalan eli yli 30 000 metrin raja. Uusi korkeuslennon maailmanennätys oli 31 534 metriä, mikä saavutettiin C-muunnoksella.[4]

Perusaseistuksena on ensimmäistä kertaa lentokoneissa käytetty 20 mm M61 Vulcan ja kaksi AIM-9 Sidewinderia siivenkärjissä. F-104C-malliin lisättiin rungon alle ja siipiin ripustimet pommeille ja raketeille. Keskiripustimessa voitiin kantaa myös kahta lisä-Sidewinderia. F-104S ja joissa F-104G ja F-104J-malleissa ohjukset siirrettiin rungon sivulle maanvaran parantamisen vuoksi. Myöhemmissä italialaiskoneissa ripustimia oli jopa yhdeksän.

 
Saksan Bundeswehrin Luftwaffen F-104 Starfightereja, käyttäjänä JG 74.

Saksan LuftwaffeMuokkaa

 
Saksan merivoimien Starfightereita (1965)

Saksan Luftwaffe käytti Starfighteria taktiseen matalatorjuntaan ja rynnäkkökoneena. Koneella lennettiin paljon matalalla, mikä johti lukuisiin lento-onnettomuuksiin. Saksan 916 koneesta 292 putosi, mikä vaati 115:n lentäjän hengen. Vuonna 1965 maahan syöksyi 26 länsisaksalaista Starfighteriä. Onnettomuussuhde oli 83,6 pudonnutta konetta 100 000 lentotuntia kohden, kansainvalisen keskiarvon ollessa 14-20.[5] Koneen onnettomuusalttius antoi sille Bundesluftwaffessa lempinimet Witwenmacher (leskentekijä), Erdnagel (telttavaarna) ja Sargfighter (ruumisarkku-hävittäjä).

Saksassa konekauppa johti lähes puolustusministeri Franz Josef Straußin eroon ja Alankomaiden prinssi Bernhard tunnusti 1976 saaneensa 1,1 miljoonaa dollaria lahjuksina konekaupan varmistamiseksi. 1970-luvulla paljastunut Lockheedin harjoittama laaja virkamiesten lahjonta johti lähes yrityksen kaatumiseen. Myöhemmin hävittäjäkoneisiin tehtiin yli 2 000 erilaista muutosta, joilla kone sopeutettiin keski-Euroopan olosuhteisiin.[5]

Käytön päättyminenMuokkaa

F-104:n käyttö alkoi vähentyä 1970-luvun lopulla, jolloin koneet korvattiin monissa tapauksissa F-16:lla. Italiassa viimeiset koneet poistettiin käytöstä kesällä 2004.

 
Projektiokuvat

Tekniset tiedotMuokkaa

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&016.066000016,66 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&06.03600006,36 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.0900004,09 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&018.022000018,22 m²
  • Tyhjäpaino: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero6 350 kg
  • Lentopaino: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero9 365 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero13 170 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × General Electric J79 -suihkuturbiinin eri versiot[6]; &&&&&&&&&&&&&048.&&&&0048 kN kuivana, &&&&&&&&&&&&&069.&&&&0069 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero2 125 km/h (Mach &&&&&&&&&&&&&&02.02000002,2)
  • Laskunopeus: &&&&&&&&&&&&0260.&&&&00260 km/h [7]
  • Lentomatka: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero1 740 km [4]
  • Taistelusäde: &&&&&&&&&&&&0672.&&&&00672 km
  • Siirtolentomatka: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero2 600 km
  • Lakikorkeus: 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero15 240 m [8]

Aseistus

  • Tykki: 1 × 20mm M61 Vulcan, 725 laukausta
  • Ohjukset: 4 × AIM-9 Sidewinder
  • Pommit: 1 814 kg pommeja, raketteja, ohjuksia tai lisäpolttoainesäiliöt. Näistä viimeksi mainittu lienee ollut tavanmukaisimpia. Asearsenaalissa myös keveitä taktisia ydinpommeja.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Wings, Vol. 33, February 2004 No.2 (s. 28–43)
  2. Wings, Vol. 33, February 2004 No.2 (s. 35)
  3. Hirvonen, Pauli: Mitä-Missä-Milloin (Nuorten Ilmailukirja), Otava, Keuruu, 1961, (s. 31–32)
  4. a b Francis Crosby: Modern Fighter Aircraft, Southwater Books/Anness Publishing, 2004, London England (s. 77) ISBN 1-84215-991-7
  5. a b TK-Historia 2/2010 s. 27.
  6. General Electric J79
  7. Hirvonen Pauli: Mitä-Missä-Milloin (Nuorten Ilmailukirja), Otava, Keuruu, 1961 (s. 31–32)
  8. Wings, Vol. 33, February 2004 No.2 (s. 28–43)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta F-104 Starfighter.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Lockheed F-104 Starfighter