Eugène Bigot

Eugène Bigot (28. helmikuuta 1888 Rennes – 17. heinäkuuta 1965 Pariisi) oli ranskalainen kapellimestari ja säveltäjä.

Bigot opiskeli Pariisin konservatoriossa Xavier Leroux'n, André Gedalgen ja Paul Vidalin johdolla. Hän aloitti uransa kuoromestarina Théâtre des Champs-Élyséesissä Désiré-Émile Inghelbrechtin alaisuudessa avajaiskaudella 1913–1914. Ensimmäisessä maailmansodassa Bigot taisteli Ranskan armeijassa ja sai Croix de Guerren. Vuonna 1919 Bigot pääsi Concerts Pasdeloupin avustavaksi kapellimestariksi, ja vuosina 1920–1923 hän johti Ballets suédoisia. Vuonna 1923 hänestä tuli Orchestre de la Société des concerts du Conservatoiren kapellimestari. Bigot palasi Théâtre des Champs-Élyséesiin tällä kertaa sen musiikillisena johtajana vuosina 1925–1928.

Bigot oli mukana perustamassa vuodesta 1947 kuolemaansa johtamiaan Radio Francen filharmonikkoja toisen maailmansodan jälkeen toimittuaan jo ennen sodan syttymistä Ranskan radion pääkapellimestarina. Vietettyään kauden 1934–1935 Monte-Carlossa Bigot seurasi Albert Wolffia Lamoureux-orkesterin kapellimestarina, jona toimi vuoteen 1951. Vuosina 1936–1947 hän oli myös Opéra-Comiquen pääkapellimestari. Bigot vieraili johtamassa useissa Euroopan johtavissa oopperataloissa. Bigot teki monia levytyksiä sekä ooppera- että konserttimusiikista. Laulajia, joiden kanssa hän levytti, olivat muiden muassa Ninon Vallin, Georges Thill, Pierre Bernac, Paul Franz, José Luccioni, Germaine Martinelli ja Janine Micheau. Hänen johdollaan levyttäneisiin soitinsolisteihin kuuluivat Lola Bobesco, Alexander Borovsky, Gaby Casadesus, Robert Casadesus, Andor Földes, Pierre Fournier, Wanda Landowska, Henri Merckel, Marcel Moyse, Yves Nat, André Navarra, Ruggiero Ricci ja Jacques Thibaud.

Bigot'n sävellystuotantoon kuuluu balettia, kamarimusiikkia, lauluja ja orkesterisarjoja. Hän oli Pariisin konservatorion orkesterinjohdon professori. Hänen oppilaitaan olivat muiden muassa Karel Husa, Jean-Bernard Pommier, Mikis Theodorakis ja Lim Kek-tjiang.