Míkis Theodorákis

kreikkalainen säveltäjä ja poliitikko
(Ohjattu sivulta Mikis Theodorakis)

Míkis Theodorákis (kreik. Μίκης Θεοδωράκης; 29. heinäkuuta 1925 Chíos, Kreikka[2]2. syyskuuta 2021[3]) oli kreikkalainen säveltäjä ja poliitikko, ja yksi Kreikan merkittävimmistä nykysäveltäjistä. Hän on säveltänyt musiikin muun muassa elokuviin Kerro minulle, Zorbas (1964) ja Serpico – kadun tiikeri (1973).

Míkis Theodorákis
Μίκης Θεοδωράκης
Míkis Theodorákis vuonna 2004.
Míkis Theodorákis vuonna 2004.
Henkilötiedot
Syntynyt29. heinäkuuta 1925
Chíos, Kreikka
Kuollut2. syyskuuta 2021 (96 vuotta)
Ateena, Kreikka
Kansalaisuus kreikkalainen
Ammatti säveltäjä, poliitikko
Puoliso Myrtó Theodoráki (o.s. Altínoglou)[1]
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivu

Elokuvamusiikin lisäksi Theodorákiksen monipuoliseen tuotantoon kuuluu sinfonioita, lauluja, kamarimusiikkia, oopperoita, poliittista musiikkia ja muuta taidemusiikkia. Erityisesti hänet tunnetaan rebetikon, alkujaan kreikkalaisen alamaailman, ”katujen musiikin” taitajana. Theororákiksen musiikkia ovat tulkinneet erityisesti María Farantoúri, Giórgos Ntaláras, Néna Venetsánou, Melína Merkoúri ja Giánnis Pários.

Elämä ja uraMuokkaa

Theodorákis vastusti jyrkästi vuosina 1967–1974 Kreikkaa hallinnutta sotilasjunttaa ja teki useita sitä protestoivia sävelmiä ja lauluja. Sotilashallitus kielsi Theodorákiksen musiikin ja tuomitsi tämän 1960-luvun lopulla kotiarestiin. Sotilashallitus kuitenkin ilmoitti keväällä 1970 vapauttavansa hänet. Vapautusta perusteltiin Theodorákiksen epävakaalla terveydentilalla. Hän sairasti tuberkuloosia, ja hänen tuli päästä erikoishoitoon Ranskaan, Pariisiin, jossa vietti aikaa maanpaossa. Hänen musiikkinsa ja laulunsa säilyivät kuitenkin edelleen kiellettyinä.[4]

Theodorákis sävelsi sotilasdiktatuurin aikana useiden kreikkalaisrunoilijoiden, kuten Giánnis Rítsoksen, Giórgos Sefériksen ja Manólis Anagnostákisin, runoja lauluiksi. Tällöin hän työsti myös Pablo Nerudan runoista koottua Canto General -oratoriota. Ensimmäiset laulut oratorioon Theodorákis sävelsi Chilen silloisen presidentin Salvador Allenden pyynnöstä vuonna 1971.

 
Mikis Theodorakis vuonna 1971.

Theodorákis oli myös poliittisesti aktiivinen ja istui pitkään Kreikan parlamentissa vasemmiston riveissä, mutta hänet valittiin parlamenttiin syksyllä 1989 keskusta-oikeistolaisen Uuden demokratian sitoutumattomana ehdokkaana[5]. Tuolloin hän nousi ministeriksi Konstantínos Mitsotákiksen hallituksessa. Hän taisteli aktiivisesti huumeita ja terrorismia vastaan ja teki politiikkaa kulttuurin, koulutuksen kehittämiseksi ja Kreikan ja Turkin suhteiden parantamiseksi. Hän kirjoitti 2000-luvulla lähinnä julkisia kirjeitä ja puheita Irakin sotaa vastaan ja Kyproksen yhdistymisen puolesta.

Theodorákis sävelsi myös keskitysleiri Mauthausenista kertovan neliosaisen Mauthausen-sarjan (Mauthausen Cantata). Theodorákiksen ystävä runoilija Iákovos Kampanéllis oli vankina Mauthausenissa ja kirjoitti kokemuksistaan neljä runoa, jotka Theodorákis sävelsi. Theodorákis omisti sävellyksensä kaikille fasismista kärsineille ja sitä vastaan taistelleille.[6]

Lukuisten elokuvasävellysten, laulusarjojen ja sinfonioiden lisäksi Theodorákis sävelsi maailmanlaajuisesti tunnettuja, suomeksikin käännettyjä yksittäisiä lauluja, kuten O kaimós (Tuska), Sto perigiáli to kryfó (Salaisella rannalla), Eítan 18 Noémvri / To gelastó paidí (18. marraskuuta / Naurava poika) ja Stróse to stróma sou (Valmista vuode kahdelle)[7]. Monet hänen lauluistaan on sävelletty kreikkalaisten runoilijoiden lisäksi muun muassa Pablo Nerudan ja Federico García Lorcan runoihin.

Theodorákis teki yhteistyötä suomalaislaulaja Arja Saijonmaan kanssa. Hän kiinnitti Saijonmaan silloisen maailmankiertueensa solistiksi 1970-luvun alussa. Sen jälkeen Saijonmaa on esittänyt Theodorákiksen musiikkia pääasiassa Pohjoismaissa. Saijonmaa kuuluu myös Canto General -oratorion kantaesittäjiin, yhdessä María Farantoúrin ja Pétros Pandíksen kanssa. Saijonmaa on myös kirjoittanut hänen ja Theodorákiksen yhteistyöstä kirjan Nuori alaston nainen.

Theodorákis kuoli 96-vuotiaana 2. syyskuuta 2021 kärsittyään pitkään sydänongelmista.[8] Kuolinuutisen jälkeen Kreikan hallitus julisti kolmen päivän kansallisen suruajan. Theodorákis haudataan tahtonsa mukaisesti sukunsa lähtöpaikkaan Kreetan Galatákseen 9. syyskuuta.[9][10] Laulaja Arja Saijonmaa ja turkkilainen kirjailija, muusikko ja ihmisoikeusaktivisti Zülfü Livaneli olivat ainoat hautajaisiin kutsutut ulkomaiset vieraat.[11]

TyötMuokkaa

Laulut ja laulusarjatMuokkaa

Theodorákis on säveltänyt yli tuhat laulua tai laulusarjaa, osasta on tullut kreikkalaisuuden tunnusomaisia sävelmiä. Tunnetuimpia lauluja ovat muun muassa Sto perigiáli, O kaimós, Aprílis, Dóxa to Theó, Sotíris Pétroulas, Lipotáktes, Stis nýchtas to balkóni (T'óneiro kapnós), Agápi mou (Faídra), Poú pétaxe t'agóri mou, Ánoixe lígo to paráthyro, O ýpnos se týlixe, To gelastó paidí, Déndro to déndro, Eímaste dyo, Ásma asmáton ja O Antónis, joista kaksi viimeisintä ovat osa Mauthausen-sarjaa.

SinfoniatMuokkaa

  • 1952: Pianokonsertto ("Helikon")
  • 1953: Próti symfonía
  • 1954–1959: 3 orkesterisarjaa
  • 1958: Pianokonsertto
  • 1981: Sinfonia nro 2 (”Maan laulu”; sanat: Míkis Theodorákis) lapsikuorolle, orkesterille ja pianolle
  • 1981: Sinfonia nro 3 (runot: Dionýsios Solomós; Konstantínos Kaváfis; bysanttilaishymnejä) sopraanolle, kuorolle ja orkesterille
  • 1983: Sinfonia nro 7 (”Kevätsinfonia”; runot: Giánnis Rítsos; Giórgos Kouloúkis) neljälle solistille, kuorolle ja orkesterille
  • 1986–1987: Sinfonia nro 4 (”Kuorot”) sopraanolle, mezzosopraanolle, kertojalle, kuorolle, ja sinfoniaorkesterille (ei viuluja)
  • 1995: Rapsodia kitaralle ja orkesterille
  • 1996: Rapsodia sellolle ja orkesterille
  • 2008: Rapsodia trumpetille ja orkesterille (piccolotrumpetille, orkestroinut Robert Gulya)
  • 2010: Andalusia (mezzosopraanolle ja orkesterille)

KamarimusiikkiMuokkaa

  • 1942: Sonatiini pianolle
  • 1945: Elegia nro 1, sellolle ja pianolle
  • 1945: Elegia nro 2, viululle ja pianolle
  • 1946: To Koimitírio (”Hautausmaa”), jousikvartetille
  • 1946: Jousikvartetto nro 1
  • 1946: Duetto, kahdelle viululle
  • 1947: Trio, viululle, sellolle ja pianolle
  • 1947: 11 preludia, pianolle
  • 1947: Sekstetto, pianolle, huilulle ja jousikvartetille
  • 1949: TUtkielma kahdelle viululle ja sellolle
  • 1952: Syrtós Chaniótikos, pianolle ja perkussiolle
  • 1952: Sonatiini nro 1, viululle ja pianolle
  • 1955: Pieni sarja, pianolle
  • 1955: Passacaglia, kahdelle pianolle
  • 1959: Sonatiini nro 2, viululle ja pianolle
  • 1989: Chorós Asíkikos, soolosellolle
  • 1996: Melos, pianolle
  • 2007: East of the Aegean, sellolle ja pianolle

Kantaatit ja oratoriotMuokkaa

  • 1960: To áxion estí (”Ylistetty olkoon”) (runot: Odysséas Elýtis)
  • 1969: Pnefmatikó emvatírio (”Henkinen marssi”, runot: Ángelos Sikelianós)
  • 1971–82: Canto General (”Suuri laulu”) (runot: Pablo Neruda)
  • 1981–82: Katá Saddoukaíon páthi (”Saddukealaispassio”; runot: Michális Katsarós) tenorille, baritonille, bassolle ja orkesterille
  • 1982: Liturgia nro 2 (”Lapsille, sodassa surmansa saaneille”); runot: Tásos Leivadítis, Míkis Theodorákis) kuorolle
  • 1982–83: Lorca, kuorolle, soolokitaralle ja orkesterille (perustuu kokoelmaan Romancero Gitano, runot: Federico García Lorca, kääntäjänä Odysséas Elýtis)
  • 1992: Canto Olympico, kuorolle, soolopianolle ja orkesterille (runot: Dímitra Mantá, Míkis Theodorákis)

HymnitMuokkaa

  • 1970: Hymni Nasserille
  • 1973: Hymni Venezuelan sosialistiselle liikkeelle
  • 1973: Hymni opiskelijoille, omistettu Ateenan kansallisen teknillisen korkeakoulun uhreille (18. marraskuuta)
  • 1977: Hymni Ranskan sosialistiselle puolueelle
  • 1978: Hymni Maltalle
  • 1982: Hymni PLO:lle
  • 1991: Hymni Välimeren kisoille
  • 1992: ”Hellenism” (hymni Barcelonan olympialaisten avajaisiin)

BaletitMuokkaa

  • 1953: Greek Carnival (koreografia: Ralloú Mánou)
  • 1958: Le Feu aux Poudres (koreografia: Paul Goubé)
  • 1958: Les Amants de Teruel (koreografia: Milko Šparemblek)
  • 1959: Antigone (koreografia: John Cranko)
  • 1972: Antigone in Jail (koreografia: Micha van Hoecke)
  • 1979: Elektra (koreografia: Serge Kenten)
  • 1983: Sept Danses Grecques (koreografia: Maurice Béjart)
  • 1987–88: Zorba il Greco (koreografia: Lorca Massine)

OopperatMuokkaa

NäyttämömusiikkiMuokkaa

Antiikin näytelmätMuokkaa

Modernit näytelmätMuokkaa

  • 1960–61: To Tragoúdi tou nekroú adelfoú (”Kuolleen veljen laulu”), musiikillinen tragedia (Míkis Theodorákis)
  • 1961–62: Ómorfi póli (”Kaunis kaupunki”), revue (Bost, Dimítris Christodoúlou et al.)
  • 1963: I geitoniá ton angélon (”Enkelten kaupunginosa”), musiikkidraama (Iákovos Kampanéllis)
  • 1963: Magikí póli (”Maaginen kaupunki”), revue (Míkis Theodorákis, Nótis Pergiális, Michális Katsarós)
  • 1971: Antigóni sti fylakí (”Antigone vankilassa”), draama
  • 1974: Prodoménos laós (”Petetty kansa”), näyttämömusiikki (Vangélis Gkoúfas)
  • 1975: Echtrós laos (”Viholliskansa”), draama (Iákovos Kampanéllis)
  • 1975: Christóforos Kolómvos (”Kristoffer Kolumbus”), draama (Níkos Kazantzákis)
  • 1976: Kapodístrias, draama (Níkos Kazantzákis)
  • 1977: O állos Aléxandros (”Toinen Aleksanteri”), draama (Margaríta Lymperáki)
  • 1979: Papafléssas, näytelmä (Spýros Melás)

Kansainvälinen teatteriMuokkaa

ElokuvamusiikkiMuokkaa

TunnustuksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa