Etelä-Suomen Kaukopuhelin
Etelä-Suomen Kaukopuhelin Osakeyhtiö (Södra Finlands Interurbana Telefon) oli vuosina 1892–1935 toiminut suomalainen puhelinyhtiö, joka omisti kaukopuhelinverkon Etelä-Suomessa. Yhtiö pääkonttori sijaitsi Helsingissä Korkeavuorenkatu 37:ssä.
Ensimmäiset kaukopuhelinlinjat Suomeen rakennettiin vuonna 1884 Helsinki–Porvoo ja Turku–Naantali väleille. 1880-luvun loppuun mennessä kaikkien Etelä-Suomen kaupunkien välillä oli jo puhelinyhteys. Kaukopuhelinliikenteessä oli kuitenkin paljon teknisiä ongelmia ja näiden ratkaisemiseksi kaukopuhelinlinjojen omistajat perustivat Etelä-Suomen Kaukopuhelin Oy:n jonka sai toimiluvan 1894.
Ruotsalainen L. M. Ericsson alkoi ostaa 1930-luvun alussa yhtiön osakkeita niin että sen hallussa oli lopulta niistä 43 prosenttia. Tämä ulkomaalaisomistuksen kasvu herätti huolta Suomessa. Yhtiön katsottiin keskittyneen vain hyvin kannattavien linjojen rakentamiseen ja jättäneen syrjäseudut kokonaan huomiotta. Arvostelijoiden mielestä yhtiö jakoi osinkoina ne varat joita olisi pitänyt käyttää harvaan asuttujen alueiden puhelinverkon kehittämiseen.
Suomen valtio osti Ericssonin osuuden Etelä-Suomen Kaukopuhelin Oy:stä 1934. Posti- ja Lennätinlaitos lunasti 1. huhtikuuta 1935 yhtiön koko puhelinverkon ja muun omaisuuden 41 miljoonan markan hinnasta ja samalla yhtiön toiminta päättyi. Virallisesti yhtiö lakkautettiin 1937. Tämän jälkeen valtio vastasi kaukopuhelinliikenteestä ja yksityiset puhelinlaitokset toimivat paikallisesti. Valtio oli tullut mukaan puhelinalalle 1918 kun Suomi sai haltuunsa Venäjän lennätinlaitoksen sekä Venäjän armeijan Suomessa sijainneet puhelinverkot.