Wikipedia

Essaouiran medina

Essaouiran medina on läntisessä Marokossa Atlantin valtameren rannalla sijaitsevan Essaouiran (aik. Mogador) kaupungin medina eli vanhakaupunki.[1] Vuoden 2004 väestönlaskennassa medinassa oli 16 601 asukasta, mikä on noin 24 prosenttia Essaouiran kunnan väkiluvusta. Essaouiran medina on Marokon 31 medinasta väkiluvultaan 11:nneksi suurin.[2] Medina on pinta-alaltaan 30 hehtaaria.[3] Muurein ympäröity kaupunki muodostui alun perin kolmesta osasta, jotka olivat medina, kasbah ja mellah. Nykyisin medinalla tarkoitetaan koko aluetta. Unesco liitti medinan maailmanperintöluetteloonsa vuonna 2001.[1]

Näkymä Essaouiran medinaan kaupungin sataman Skala du Port -linnoituksesta.
Théodore Cornutin suunnitelma kaupungista eli nykyisestä medinasta vuodelta 1767.

Historia ja medinan rakenne muokkaa

Essaouiran medinan historia alkoi vuonna 1765, kun Alaouiten hallitsijasukuun kuuluva sulttaani Muhammad III päätti perustaa satamakaupungin, joka avaisi Marokon maailmalle. Kaupunki, joka tuolloin tunnettiin nimellä Mogador, rakennettiin ranskalaisen sotalinnoituksiin erikoistuneen arkkitehdin Nicholas Théodore Cornutin suunnitelman mukaisesti. Cornut oli saanut voimakkaita vaikutteita maineikkaan ranskalaisen sotilasarkkitehdin Sébastien Le Prestre de Vaubanin suunnittelemasta Luoteis-Ranskan Bretagnen Saint-Malon kaupungin linnoituksesta. Mogadorin sataman vanha portugalilaislinnoitus Castelo Real de Mogador purettiin osittain Cornutin suunnitelmien mukaan ja tilalle rakennettiin Skala du Port[4] tai Sqala-nimellä tunnettu linnoitus esplanadeineen ja tykkirivistöineen. Koko Mogadorin ympärille rakennettiin puolustusmuuri Vaubanin mallin mukaan. Muuriin rakennettiin linnoituksia, kuten medinan luoteisosan Skala de la Ville[4] sekä medinan kaakkoisosassa sijaitseva Bab Marrakechin bastioni eli ulkonema muurista. Muurin sisäinen kaupunki on rakennettu ruutukaavan mukaan[5], ja se muodostui kolmesta erillisestä osasta, joista kasbahin alueelle keskittyi hallinto. Kasbahissa toimi myös varuskunta. Medinaa sen sijaan rakennettiin 1700-luvulta lähtien 1900-luvun alkuun saakka. Medinan halkaisee kaksi pääkatua, joista toinen kulkee mereltä Bab Marrakech -portille ja toinen satamasta Bab Doukkala -portille. Katujen risteyskohdassa on Souk Jdid -torialue (souk), joka on jaettu neljään eri toriin. Yhdellä torilla myydään mausteita, toisella kalaa, kolmannella viljaa ja neljännellä muita yleisiä hyödykkeitä. Kolmas alue, mellah, on juutalaiskaupunginosa. Kaupunkiin muodostui 1760-luvulla juutalaisyhteisö.[6] Cornutin suunnittelema kaupunki suorine katuineen, kaksikerroksellisine valkoiseksi kalkittuine taloineen ja porttiholveineen[5] edustaa yhdistelmää eurooppalaisia ja marokkolaisia tyylisuuntia, mikä miellytti sulttaania, joka antoi kaupungille nimen Essaouira eli ”hyvin suunniteltu”.[4]

 
Place Moulay Hassan -aukio medinassa.

Nykytilanne muokkaa

Essaouiran medinasta tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 2001, koska se on poikkeuksellisen hyvä esimerkki 1700-luvun lopun linnoitetusta kaupungista, ja koska se on nykyisten eurooppalaisten sotilasarkkitehtuurin sääntöjen mukaan rakennettu ja sijaitsee Pohjois-Afrikassa. Unesco perusteli hyväksymistä myös sillä, että Essaouira oli Marokon ja Saharan autiomaan takamaat Eurooppaan ja muuhun maailmaan yhdistävä huomattava kansainvälinen kauppasatama 1800-luvulla.[7] medinan suojelutilanne on kohentunut viime aikoina paikallisten viranomaisten toimien ansiosta. Toisaalta mellahin rakennukset ovat huonossa kunnossa. Suojelutoimenpiteitä tehdään varsinkin erilaisten historiallisia kohteita ja monumentteja koskevien lakien, kuten marokkolaista perintöä koskevan lain, nojalla. Paikallisten viranomaisten lisäksi myös muun muassa paikalliset asukkaat ovat alkaneet tiedostaa medinan huomattavan arvon. Medinan ympärille on määritelty 15 hehtaarin laajuinen puskurivyöhyke, jolle rakentaminen on kiellettyä.[1]

Unescon mukaan medina on säilyttänyt pääosin aitoutensa mitä tulee rakennustekniikoihin ja -materiaaleihin sekä rakennusten suunnitteluun, vaikka kunnostus- ja uudelleenrakennustöissä onkin käytetty joitain moderneja materiaaleja. Sen sijaan linnoitukset ovat merestä ja kosteudesta huolimatta säilyneet alkuperäisasussaan. medinan rakennukset ja muut elementit ovat Essaouiran kunnan, Marokon valtion, ranskalaisen Alliance Israélite Universelle -nimisen juutalaisjärjestön, osuuskuntien ja yksityisten ihmisten omistuksessa. Osa on lisäksi islamilaisen habous-järjestelyn kautta omistettuja.[1]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Medina of Essaouira (formerly Mogador) Unesco. Viitattu 18.2.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Médinas du Maroc scénarios 2030 (pdf) 2008. Groupe Huit. Arkistoitu 8.7.2014. Viitattu 18.2.2013. (ranskaksi)
  3. ↑ Situation géographique EssaouiraTourisme. Viitattu 18.2.2013. (ranskaksi)
  4. ↑ a b c Bainbridge, James et al.: Morocco, s. 221–223. Lonely Planet Publications Pty Ltd, 2011. ISBN 978-1-74179-598-1. (englanniksi)
  5. ↑ a b Henss, Rita; Lehmann, Ingeborg: Morocco, s. 241. Baedeker, 2012. ISBN 3829766238. (englanniksi)
  6. ↑ Kline, Brett: The Last Jews of Essaouira. The Jerusalem Post, 25.6.2009. The Jerusalem Post. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.2.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Bauer, Susanne; Escher, Anton; Knieper, Sebastian: Essaouira, “The Wind City” as a “cultural product”. ERDKUNDE – Archive for Scientific Geography, 2006, 60. vsk, nro 1, s. 28–29. Bonn: Erdkunde, Department of Geography, University of Bonn. ISSN 0014-0015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.2.2013. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Essaouiran_medina&oldid=22299170”