Espoonlahden kirkko

kirkkorakennus Espoossa

Espoonlahden kirkko on vuonna 1980 valmistunut kirkko Espoonlahden kaupunginosassa Espoossa. Kirkon osoite on Kipparinkatu 10. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Timo ja Tuomo Suomalainen. Kirkkoon on tehty laajennusosa vuonna 1997. Kirkossa on 410 istumapaikkaa, mutta yhdistämällä seurakuntasalin ja kirkkosalin sinne mahtuu 710 vierasta.[1]

Espoonlahden kirkko
Espoonlahden kirkko toukokuussa 2019.
Espoonlahden kirkko toukokuussa 2019.
Sijainti Espoonlahti, Espoo
Koordinaatit 60°08′58″N, 024°39′07″E
Seurakunta Espoonlahden seurakunta
Rakentamisvuosi 1980
Suunnittelija Arkkitehtitoimisto Timo ja Tuomo Suomalainen
Materiaali muun muassa betoni, luonnonkivi, kupari
Istumapaikkoja 410
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Rakennusmateriaaleja ovat muun muassa betoni ja kupari sekä rakennuspaikalta kalliosta louhittu kivi. Salin ulkoseinien sisäpinta on pääosin ladottu louhoskivistä, osittain se on tehty betonielementeistä. Kirkko on moderni, ja eräät osat ovat metrin verran kallion sisällä.

Kirkkosalin pohja on muodoltaan monikulmio, ja sen suunta on valittu niin, että jumalanpalveluksen aikana aurinko valaisee alttariseinän. Kirkkosalin kattoon alttarin kohdalle on ripustettu kirkkolaiva. Vuonna 2016 aloitettiin laaja peruskorjaus, jossa saneerattiin koko rakennus. Työt valmistuivat kesällä 2017. Rakennuksen ollessa jo käytössä tehtiin vielä jonkin verran säätöjä sekä pihatöitä. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 3.12.2017.[2]

Kirkon rakentaminen ja laajentaminenMuokkaa

 
Espoonlahden kirkon pääty kesäkuussa 2017.

Espoonlahden kirkko on vuonna 1975 perustetun Espoonlahden evankelisluterilaisen seurakunnan ensimmäinen pysyvä toimitila. Se on myös ensimmäinen tällä tontilla sijainnut rakennus.[3] Kun seurakunta perustettiin, sen nimenä oli Kivenlahden seurakunta. Nimi Espoonlahden seurakunta otettiin käyttöön 1.1.1979.[4] Kirkon suunnittelemisesta ei järjestetty kilpailua, sillä työ annettiin suoraan lähellä asuneille arkkitehdeille Timo ja Tuomo Suomalaiselle, jotka olivat seurakunnan jäseniä.[5] Suunnitelmat valmistuivat vuonna 1976 [6], rakentaminen alkoi 1979[7] ja kirkko vihittiin käyttöön marraskuun lopussa 1980.[4]

Valmistuneen rakennuksen julkisivumateriaalit ovat betoni ja kuparipeltipaneeli, sisätiloissa on käytetty myös betonia, kuparia[2] ja rakennuspaikalta louhittua punertavaa graniittia, jota näkyy aulassa ja seurakuntasalissa[8][9], sekä muun muassa kirkkosalin korkeassa alttariseinässä, jonka alaosa muodostuu louhoskivestä. Kirkon kokonaistilavuus oli 14 582 m³ ja sen pinta-ala 2 620 m²[6][10]. Kirkkosalissa on 410 istumapaikkaa ja sitä voidaan laajentaa avautuvien seinäpaneelien avulla seurakuntasalin puolelle, josta saadaan 270m² lisää tilaa. [6]  

Rakennuskokonaisuus muodostuu kahdesta osasta, joita yhdistää pieni sisääntulopiha ja muuta rakennusmassaa matalampi aula. Korkeana kohoava ja monimuotoisen kuparikaton peittämä osuus sisältää pääasiassa kirkkosalin aputiloineen. Tasaisemmalla katolla varustetussa toimistosiivessä sijaitsi aikoinaan myös esimerkiksi talonmiehen asunto. Seurakunnan kasvaessa tarvittiin lisää tilaa ja toimistosiipeä korotettiin toisella kerroksella vuonna 1997.[4] Laajennussuunnitelman tekivät yhteistyössä arkkitehdit Timo ja Ilmari Suomalainen, sillä alkuperäisiin suunnittelijoihin kuulunut Tuomo Suomalainen oli kuollut vuonna 1988.[6]

ArkkitehtuuriMuokkaa

Espoonlahden kirkko rakennettiin aikanaan sankkaan kallioiseen mäntymetsään[11]. Se sijaitsee hiukan Kipparin-/Merenkulkijan kadun linjasta sisennetysti niin, että sen ja kadun väliin sekä rakennuksen pohjoispuolelle jää pienet kallioiset luonnonpuumetsiköt, jotka ovat säilyneet edelleen. Kirkon suunnittelussa olikin pyritty luonnonläheisyyteen, yhdistämään luonto ja rakennettu tila.[5][12]

 
Kirkkoon kuljetaan etelästä pienen sisäpihan kautta.

Vaikka kirkko kääntää korkean ja suljetuimman seinänsä kohti katua, kahdella sisäänkäynnillä varustettua kirkkoa on helppo lähestyä: sen molemmilla pitkillä sivuilla on toisiaan vastakkain sijaitsevat ovet. Niin kirkkosalissa kuin aulassa näkyy lohkokivimuuria, samaa punertavaa kalliota, joka ympäröi kirkkoa ja jota osittain louhittiin kirkkoa rakennettaessa. Samanlaisia muureja on myös rakennuksen ulkopuolella eteläisen sisäänkäynnin yhteydessä.

 
Seiniä pohjoisen suuntaan ja sisäänkäynti.

Muodoiltaan jykevä, epäsymmetrinen ja monimuotoinen rakennus [5] voidaan nähdä linnoituksena tai turvapaikkana myrskyssä. [13]  Kirkon sisääntulo on matala ja hämärä[12], mutta kun aulan muurin aukosta käydään kirkkosaliin, katto nousee korkeammalle. Monikulmaisessa ja pohjamuodoltaan lähes viuhkan muotoisessa kirkkosalissa on pyritty välttämään sulkeutuneisuutta ja korostamaan yhdessäoloa.[9] Kirkkoväen istuimet on järjestetty niin, että ne kaareutuvat kohti valoisaa ja avaraa alttarialuetta, jossa sijaitsevat alttarin ja saarnatuolin lisäksi myös kirkon urut ja kuorokoroke. Alue saa runsaasti luonnonvaloa niin katosta kuin seinän monimuotoisista ikkunoista, jotka on sijoitettu niin, että auringon paistaessa sen säteet pyyhkivät vinosti seinää.[9] [14]

Kirkkosalin katto on rakennettu jykevistä liimapuupalkeista. Niistä suurimmat ovat kattorakanteiden takana piilossa[15], mutta osa on jätetty näkyviin luomaan merellistä tunnelmaa ja kertomaan, kuinka tila on rakennettu.[8]

Espoonlahden kirkkoa kuvataan kaupunkikuvallisesti merkittäväksi.[16] Sen kuparikatto kohoaakin korkeana esille muutoin pääosin tavanomaisten asuinrakennusten massasta.[13] Sen suunnittelijat vaikuttivat kadun näkymiin myös laajemmin, sillä kirkon naapureiksi saman kadun varteen rakennettiin vielä kaksi muuta arkkitehtitoimisto Suomalaisen suunnittelemaa kokonaisuutta. Vuonna 1986 rakennettiin kirkon pohjoispuolelle liikekeskus Ankkuri ja vuonna 1989 valmistui kirkon eteläpuolelle samaan pihakokonaisuuteen sen kanssa lasten päiväkoti Merenkulkija. [6] Molemmissa rakennuksissa voidaan havaita piirteitä Espoonlahden kirkon ulkoisesta hahmosta.[17]  


TaideteoksetMuokkaa

 
Valovaikutelma alttarialueella vuonna 1984. Alttarilla Kauko Moision teräsristi.
 
Kauko Moision takoma uhrikynttelikkö on sisääntuloaulassa.

Tavanomaisen alttaritaulun sijaan Espoonlahden kirkossa nähdään alttariseinällä karkeista punagraniittilohkareista ladottu muuri. Alkuperäiset tekstiilit, kuten kevytrakenteisen alttarin ja saarnastuolin liinat sekä pappien seremoniallinen vaatetus, ovat professori Oili Mäen suunnittelemat. [18][1]. Suuri osa kirkon muista taideteoksista on taidetakoja Kauko Moision valmistamia rautaesineitä. Ne suunniteltiin ja valmistettiin alun alkaen ja vuosien kuluessa yhteistyössä arkkitehtien Suomalainen kanssa. Kauko Moision töitä ovat esimerkiksi alttarin kukkavaasit ja kynttilänjalat, samoin myös kasteallas ja suuret lattiakyntteliköt sekä aulan muuriin istutettu uhrikynttelikkö, jossa on sija 60 kynttilälle.[19]

Kirkossa oli aluksi vain yksi pienikokoinen risti, krusifiksi nimeltään Laupeuden Kristus. Tässä Moision jaloterästeoksessa voi hahmottaa Kristuksen, mutta hahmo on jätetty tarkoituksella sellaiseksi, että jokainen voi täydentää sen itse vastaamaan omaa mielikuvaansa hänestä. Krusifiksin paikka on alttarilla. Arkkitehdit määrittelivät tämän työn niin, että teos olisi vaatimattoman, mutta samaan aikaan vahva ja luotettava.[9]

Kirkon 10-vuotisjuhlan kunniaksi ripustettiin alttarialueen yläpuolelle puusta valmistettu kirkkolaiva Alma, jonka on pienoiskuva aikanaan Suomenlahdella purjehtineesta kaljaasista.[18] Vuonna 1999 alttariseinälle kiinnitettiin Irma Kukkasjärven suunnittelema kevyt ja läpikuultava teos Mysterium Crucis, Spes Unica (Ristin salaisuus, ainoa toivo). Teos on kudottu kuparilangasta.[18]

UrutMuokkaa

Kirkon urut on sijoitettu kirkkosalin etuosaan alttarin viereen, vastapäätä saarnastuolia. Urkujen asennus kirkkoon alkoi keväällä 1982 ja äänitys seuraavan vuoden alussa.[20] Urut on vihitty käyttöön 22. toukokuuta 1983. Ne on rakentanut Urkurakentamo Veikko Virtanen ja niiden julkisivun suunnittelu on arkkitehtien Timo ja Tuomo Suomalaisen ja Virtasen urkurakentamon yhteistyötä. Urut ovat 40-äänikertaiset. Pillejä on kaikkiaan 2 942, 24 niistä on puisia. Urkupillistön julkisivussa oleva pisin pilli on 600 senttimetriä pitkä ja halkaisijaltaan 27 senttimetriä. Urkujen kokonaiskorkeus on 11 metriä ja ne on peruskorjattu vuonna 2013.[20]

Urkujen eri pillistöjen äänikertavalikoiman ja äänityksen on kuvailtu edustavan tyylitään neobarokkista ja pohjoismaalaista ihannetta ja romantiikkaa.[20] Espoonlahden kirkossa on useana vuonna ollut urkukonserttisarja Kesäillan Urkumusiikkia.[20]

PeruskorjausMuokkaa

 
Siipirakennuksen asunto sai peruskorjauksessa uuden käyttötarkoituksen.

Espoonlahden kirkkon katto on rakenteena tavanomaista vaativampi.[15] Se on monimuotoinen ja siinä yhdistyy useita materiaaleja, lasia, liimapuuta, terästä, betonia ja luonnonkiveä.[15] Katon poikkeuksellinen muoto, sitä kannattavien liimapuupalkkien pitkät jännevälit ja materiaalien yhdisteleminen ovat olleet vaativa työ kirkkoa rakennettaessa. Palkit kastuivat rakennusaikana ennen asentamista ja lisää vahinkoa aiheutui 1990-luvun runsaslumisten talvien aiheuttamasta lisäkuormasta.[21] [15]  Kirkkosalin metrin korkuisissa puupalkeissa havaittiin halkeamia ensimmäisen kerran keväällä 2012. Katto tuettiin teräspalkein ja vaurioita ruvettiin seuraamaan.[15] Vuonna 2015 ne olivat edenneet niin pitkälle, että tilan käyttäminen kiellettiin sortumavaaran vuoksi [22] [12] ja lähivuosiksi suunniteltua peruskorjausta aikaistettiin.[15]

Vaikka korjattavaa oli paljon, kirkon yleisilme haluttiin suojella kunnioittamalla kirkon alkuperäistä arkkitehtuuria ja sen henkeä. Tämän vuoksi arkkitehti Timo Suomalainen pyrittiin pitämään ajan tasalla kaikissa vaiheissa.[15]  Keväällä 2016 kiinteistössä aloitettiin laaja peruskorjaus ja talo huputettiin runsaan vuoden ajaksi. Korjaustyön aikana taloa uusittiin sisältä ja ulkoa niin rakenteiden kuin talotekniikan, esteettömyyden ja opasteiden suhteen. Muutoksia tehtiin myös kokous- ja äänentoistotekniikkaan. Osa tiloista sai uuden käyttötarkoituksen: siipirakennuksessa sijainnut talonmiehen asunto muokattiin päiväkotia varten ja uusi seurakuntakahvila tehtiin entisestä kirkkoherranvirastosta. Myös kellotornin soittoautomatiikka uusitiin. Vaativin kaikista tehtävistä oli kuitenkin puoli vuotta kestänyt kirkkosalin katon ja ikkunoiden uusiminen.[21] Siinä yhteydessä asennettiin teräksisiä pilaripalkkeja, jotka pystyvät yksin kantamaan katon koko kuorman.[15] [1]

Lähteet ja lähdeviitteetMuokkaa

  • Connah, Roger: Armo ja arkkitehtuuri. Rakennustieto. ISBN 951-682-501-X.
  • Saloranta, Pauli 2005: Espoon kaupunkipolut. Espoonlahti. Espoon kaupunki. 12.2005. pdf
  • Saloranta, Pauli 2015: Espoon kotikaupunkipolut. Espoonlahti. Versio 30.9.2014. Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto 2015. pdf
  1. a b c Espoonlahden kirkko Kirkko Espoossa. Viitattu 20.2.2020.
  2. a b Espoonlahden kirkko avasi ovensa Espoonlahti, sivu 3. 9/2017. Newsbox. Viitattu 16.2.2020.
  3. Back, s 4-6.
  4. a b c Kirkko Espoossa: Seurakunta nyt ja eilen Kirkko Espoossa. Viitattu 16.2.2020.
  5. a b c Connah, s. 28.
  6. a b c d e Connagh s. 94.
  7. Back 2005, s. 6.
  8. a b Saloranta 2005, s. 5.
  9. a b c d Kirkko Espoossa: Arkkitehtuuri Kirkko Espoossa. Viitattu 17.2.2020.
  10. Connah s.94 ilmoittaa kokonaispinta-alaksi laajennuksen jälkeen 2 620 m². Kirkon omien sivujen mukaan kirkon kokonaispinta-ala on noin 2400 m².
  11. Connah, s. 8-9.
  12. a b c Johanna Juupaluoma HS: HS Espoo: Keskellä espoolaista lähiötä sijaitsee Temppeliaukion kirkon tuntematon ”sisarkirkko”, joka ehti rapistua romahtamispisteeseen Ilta Sanomat. 30.7.2019. Viitattu 17.2.2020.
  13. a b Connah, s. 66.
  14. Connah, s. 77.
  15. a b c d e f g h Jukka Nortio: Kuparinhohtoisen kirkon uudet kuosit - 04/2017 - Rakennustaito.fi rakennustaito.fi. Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
  16. Käyttökiellossa olevan Espoonlahden kirkon peruskorjaus alkaa toukokuussa Rakennuslehti. 7.4.2016. Viitattu 17.2.2020.
  17. Saloranta 2015, s. 4-5.
  18. a b c Back, s. 8.
  19. Back, s. 7- 8.
  20. a b c d Urut Espoon seurakuntayhtymä. Viitattu 21.2.2020.
  21. a b Consti aloittaa Espoolahden kirkon suurremontin Rakennuslehti. Viitattu 27.2.2017.
  22. Juha Muurinen: ”Kattopalkit eivät kestä edes omaa painoaan” Iltalehti. 15.5.2015. Viitattu 21.2.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa