Erikoispsykologi
Erikoispsykologi on tiettyyn psykologian alaan erikoistunut psykologi. Hän on suorittanut kuusivuotisen psykologikoulutuksen lisäksi kolme- tai neljävuotisen jatkokoulutukseen tiettyyn alaan erikoistuen. Mahdolliset erikoistumisalat ovat kliininen mielenterveyspsykologia, lasten ja nuorten erikoispsykologi (aiemmin kehitys- ja kasvatuspsykologia), neuropsykologia, psykoterapia, terveyspsykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia.
Erikoispsykologiksi opiskellaan vuodesta 2016 alkaen maksullisessa yliopistollisessa erikoistumiskoulutuksessa. Koulutuksen kesto on kolme vuotta ja laajuus 70 opintopistettä.[1] Erikoistumiskoulutus on ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistävää koulutusta korkeakoulututkinnon suorittaneille tai vastaavan osaamisen saavuttaneille. Erikoistumiskoulutus on uusi koulutusmuoto tutkintokoulutuksen ja täydennyskoulutuksen rinnalla.[2]
Vuoteen 2015 asti aloittaneiden osalta erikoispsykologitutkinto on ammatillisesti painottunut tieteellinen jatkokoulutus, joka vahvistettiin ja vakiinnutettiin psykologian tutkintoasetuksessa vuonna 1996, mutta poistettiin erikoistumiskoulutusuudistuksen yhteydessä vuonna 2015.[3] Aiempi koulutus johti psykologian lisensiaatin tutkintoon jollakin psykologian viidellä erikoisalalla[4].
Sekä lisensiaatintutkintoon johtava erikoispsykologikoulutus että erikoistumiskoulutukset tuottavat terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain (559/94) 6 §:n tarkoittaman erikoispätevyyden sillä erikoisalalla, jolla koulutus on suoritettu.
Erikoistumiskoulutus muokkaa
Vuodesta 2016 alkaen erikoispsykologikoulutus toteutetaan vahvasti työelämään niveltyvänä erikoistumiskoulutuksena. Koulutuksen laajuus on 70 opintopistettä. Sen voi suorittaa työn ohella noin kolmessa vuodessa. Opintoihin sisältyy järjestelmällinen teoreettinen ja käytännöllinen syventyminen omaan erikoisalaan, siihen liittyvä tutkimus sekä erikoisalan työkokemusta ja työnohjausta. Opintojen sisällöt ja rakenteet vaihtelevat erikoisaloittain. Jokaiseen erikoispsykologikoulutukseen sisältyy 10 opintopisteen lopputyö, joka yleensä liittyy psykologin omaan työhön.[1]
Uusi erikoistumiskoulutus korvaa lisensiaattitutkinnon. Erona aiempaan lisensiaattitutkintoon on se, että erikoistumiskoulutuksessa on luovuttu akateemisesta lopputyöstä.
Psykologian alan yliopistoverkko Psykonet koordinoi kunkin erikoisalan koulutuksen järjestämistä valtakunnallisesti. Kustakin erikoisalasta vastaa yksi yliopisto seuraavasti:
- Kliininen mielenterveyspsykologia, Helsingin yliopisto
- Terveyspsykologia, Itä-Suomen yliopisto
- Lapset ja nuoret, Turun yliopisto ja Åbo Akademi
- Neuropsykologia, Helsingin yliopisto
- Psykoterapia, Jyväskylän yliopisto
- Työ- ja organisaatiopsykologia, Tampereen yliopisto
Erikoispsykologikoulutus lisensiaatin tutkintona muokkaa
Vuonna 2015 järjestettiin viimeinen haku lisensiaatin tutkintoon johtavaan erikoispsykologikoulutukseen. Lisensiaattitutkintoa suorittamaan hyväksyneet voivat suorittaa koulutuksensa loppuun yliopistojen sallimissa rajoissa.
Lisensiaattikoulutuksen laajuus on 120 op. Siitä ammatillisia erikoistumisopintoja on 65 op, kaikille aloille yhteisiä menetelmäopintoja 15 op ja lisensiaattitutkimus 40 op. Tutkinto on suunniteltu niin, että se voidaan suorittaa työn ohella noin neljässä vuodessa.
Lisensiaattitutkinnoissa kaikkien erikoisalojen opinnot voitiin suorittaa kaikissa psykologian koulutusta antavissa Suomen yliopistoissa. Kunkin erikoisalan koulutukseen valitaan erillisen hakumenettelyn kautta 16-20 opiskelijaa parin vuoden välein[5].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Uusimuotoinen erikoispsykologikoulutus Psykonet. Viitattu 8.12.2016.
- ↑ Korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset - Suomen yliopistot UNIFI ry : Suomen yliopistot UNIFI ry www.unifi.fi. Viitattu 8.12.2016.
- ↑ Yliopistolaki 558/2009 7 b § finlex.fi.
- ↑ Asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004, OPM:n asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksesta 568/2005.
- ↑ Psykonet psykonet.fi.