Erakko

yhteiskunnasta syrjään vetäytynyt ihminen

Erakko on yhteiskunnasta syrjään vetäytynyt ihminen. Usein hän elää luonnon helmassa kaukana muista ihmisistä. Ihminen voi erakoitua vapaaehtoisesti esimerkiksi uskonnollisista tai ekologisista syistä, saadakseen elää luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa, tai päästäkseen rauhaan vanhoilta muistoiltaan.[1][2]

Onuphrius eli 300-luvulla erakkona Ylä-Egyptin aavikolla.
Erakkojen käyttämä luola Baskimaassa.

Uskonnolliset erakotMuokkaa

Uskonnolliset syyt ovat olleet yleisiä vapaaehtoisen eristäytymisen syitä. Jotkut eristäytyvät tästä maailmasta saavuttaakseen yhteyden Jumalaan.[2] Kristillinen erakkoliike syntyi 300-luvulla pääasiassa Egyptissä sorron ja vainojen seurauksena.[1]

Ortodoksisessa kirkossa erakoksi kutsutaan yleensä luostarin lähettyvillä yksin asuvaa henkilöä, joka on vetäytynyt maailmasta rukoilemaan ja kilvoittelemaan. Tällaiset erakot eivät kuitenkaan koskaan jätä maailmaa; he esimerkiksi osallistuvat säännöllisesti Herran pyhään ehtoolliseen. Tunnettuja erakkoja ovat olleet esimerkiksi Johannes Krysostomos, josta tuli myöhemmin Konstantinopolin piispa, sekä syyrialainen askeetikko Simeon Styliitta.

SuomessaMuokkaa

Suomessa moni erakko on ollut Lapissa kullankaivajana. Osa erakoista oli sotaveteraaneja, jotka halusivat paeta sotamuistojaan erämaan yksinäisyyteen.[1]

Suomalaisen kirjallisuuden lukuisiin erakkohahmoihin kuuluvat esimerkiksi Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen sekä Muumi-kirjojen Mörkö.[1]

Nykyajan erakotMuokkaa

Nykyajan erakoiden joukossa on uskonnollisista syistä erakoituneiden lisäksi myös esimerkiksi ekologisista syistä erakoituneita sekä nykyajan oravanpyörästä pois halunneita ihmisiä. Jotkut nykyajan erakot pitävät yhteyttä muuhun maailmaan sosiaalisen median kautta.[2]

Jotkut lukevat erakoihin myös kaupunkien kerrostalojen yksineläjät. Tällaiset yksinäiset ihmiset eivät kuitenkaan ole vetäytyneet syrjään yhteiskunnasta.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa